Uutiset ja mainonta vilisevät numeroita. Keski-ikäisenä mielensäpahoittajana minua harmittaa koronauutisoinnissa se, että päivittäin raportoidaan kuolleiden määriä ja vahvistettuja tartuntoja kuin videopelien tappoja tai urheilutuloksia.

Kuolema ei ole numero. Se on väistämätön osa elämää ja kuolleen läheisille aina myös pysäyttävä, elämän perusrakenteita ravisteleva kokemus.

Surun ja pelkojen keskelläkin asioita on hyvä suhteuttaa. Tämän hetkisen yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan sata prosenttia ihmisistä kuolee.

Maailman väkiluku on juuri nyt noin 7,8 miljardia (siis 7 800 000 000). Meitä on noin 850 miljoonaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Tellukselle tallustelijoita on pompsahtanut vuoden 2010 jälkeen lisää koko Suomen väestömäärä yli 150 kertaa. Ajatelkaa, joka ainoa vuosi jokaista suomalaista kohti on 15 uutta maailman kansalaista aiempaa enemmän.

Pienen osan ihmisistä korona tappaa. Kun se osuu omalle tai läheisten kohdalle, sattuu. Lauantaiaamuna (4.4.2020) tätä kirjoittaessani koko maailmassa on varmistettu Johns Hopkinsin yliopiston koronaseurannan mukaan hieman yli 1,1 miljoonaa tartuntaa, kuolleita on noin 59 000, mutta täysin toipuneitakin jo 227 000.

Koronasta huolimatta maailmassa syntyy joka päivä yli 200 000 tuhatta ihmistä enemmän kuin kuolee. Covid-19 tilastoidaan joidenkin ihmisten kohdalle kuoleman aiheuttajaksi, mutta vuosien kuluttua olisi mukava tietää, kuinka monen ihmisen syntymän syyksi voisi kirjata koronan aiheuttamat liikkumisrajoitukset ihmisten arjessa.

Rakkaus voittaa.