Kuuleeko kukaan?

Etäopettaessa alkoi pyöriä mielessä runon alku.

Jorma Etto sanataiteili jo 1960-luvun alussa “Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään.”

Osuu vielä 60 vuotta myöhemminkin.

Suomi on kansainvälistynyt. Maailma alkaa nykyisin jo kotiovelta. Marketit ovat väärällään sushia, tikka masalaa ja enchiladoja. Omassa koulussanikin puhutaan pariakymmentä eri äidinkieltä.

Maailman muuttuminen näkyy nuorten kielitaidossa ja rohkeudessa käyttää kieltä. Kantasuomalaisten teinienkin joukossa on niitä, jotka puhuvat perinteisten englannin, saksan tai espanjan sijaan esimerkiksi koreaa tai japania, kun usein harrastuksista alkanut kiinnostus on innostanut ahmimaan koko kulttuuria.

Tavassa puhua tai siis olla puhumatta, muutos on ollut paljon hitaampi.

Puhumisessa en halua meistä amerikkalaisia. Turhanpäiväinen pikkupuhe (small talk), jossa hoetaan fraaseja, jotka eivät mitään tarkoita, ei johda mihinkään ja vie vain aikaa. Suomalaiseen politiikkaankin levinnyt tapa, jossa puhutaan paljon muttei vastata edes yksinkertaisiin suoriin kysymyksiin, on sekin aivan väärä suunta.

Asiat asioina. Ei puheen tarkoitus ole viedä maailmasta hiljaisuutta. Tarkoitus on välittää ja vastaanottaa tietoa sekä toisaalta ylläpitää todellisuutta. Puhuessa olemme ihmisiä ihmisille.

Mielipiteen saa sanoa. Se pitää sanoa ja perustella. Jos joku on eri mieltä niin hyvä, syntyy keskustelua.

Kasvokkain viestiessä suomalainen sietää poikkeuksellisen pitkää hiljaisuutta. Kun toisen näkee, ei tarvitse kertoa, että on olemassa tai läsnä, vaikkei henkisesti paikalla olisikaan.

Kun viestinnässä väliin tulee pakollista välimatkaa ja koneita, niin kuin juuri nyt koronarajoitusten takia, kasvokkain viestinnässä opitut tavat eivät toimi. Nykyisessä etäkoulussa oppitunnilla huppu päässä musiikin kuunteluun ja instakuvien selailuun keskittyvän teinin pitää muistaa kertoa, että on paikalla edes fyysisesti. Ilman kyseistä ilmoitusta opettaja saattaa luulla, että koulunkäynti evvk, ei kine ja meni moti.

Videopuheluita lukuun ottamatta etäviestinnässä toista ihmistä ei ole olemassa, jos hän ei vastaa kysymykseen, kommenttiin tai viestiin millään tavalla.

Nykyisessä arjessani käytän ison asian päivästäni pohtien yhtä ja samaa kysymystä.

Kuuleeko kukaan?

 

Jätä kommentti

*