Onko pakko?

Taas yksi koronan värittämä päivä tummuu yöksi.

Kuulun siihen ihmistyyppiin, jolle ajanjakson jäsentäminen olisi helpompaa, jos takalaita (deadline) olisi tiedossa. Meitä ihmisiä on moneksi, mutta minua helpottaa, kun tiedän, milloin odotus päättyy tai tarkan ajankohdan, kun jonkun asian pitää olla valmis. Korona on siitä kiusallinen vieras, ettei meillä ole tiedossa, milloin saamme palata omaan tuttuun elämäntapaamme.

Kun olen työskennellyt melkein 20 vuotta toimittajana, olen oppinut pitämään tunteesta, kun jotakin pitää saada valmiiksi ennen määräaikaa. Samalla tavalla normaalin vuodenkierron säännöllinen rytmi auttaa pitämään elämää kasassa. Takalaidat tuovat turvallisuutta.

Kun yläkoululaiselle antaa tehtävän, joka pitää palauttaa huhtikuun loppuun mennessä, kysyy moni: Onko pakko?

Tapanani on vastata: Ei ole. Pakko ei ole kuin syntyä ja kuolla. Kaikki muu on vain valintoja ihmiselämän kahden merkkihetken välillä.

Yksinkertaiset arkiset päätökset viitoittavat tietämme polulla elämäksi kutsutussa seikkailussa. Vaikka asioita ei koskaan ole pakko tehdä, on edessämme aika usein tilanteita, joissa on paljon helpompaa ja palkitsevampaa tehdä pyydetty asia kuin asettua vastahankaan, kyseenalaistaa ja jättää tekemättä. Yksi ihmiselämän suuria rikkauksia on siinä, että jokainen saa vapaasti valita kivisemmänkin tien.

Välillä kohtaamme hetkiä, jolloin pitää jättää toimimatta. Joskus on aika kieltäytyä, pysähtyä, harkita ja odottaa. Elämä olisi liian helppoa, jos aina tietäisimme, onko edessämme juuri nyt tekemisen vai tekemättä jättämisen “pakko”.

Mitä enemmän meillä on valtaa, sitä enemmän on vastuuta. Vapaassa länsimaisessa yhteiskunnassa yksilöllä on hämmästyttävän suuri vapaus tehdä myös huonoja valintoja.

Tuntuu, että arjessamme yleistyvät koko ajan tapaukset, joissa esimerkiksi sananvapauden rajat ovat hukassa. Kun pääsee käyttämään niin voimakasta ja mahtavaa välinettä kuin sanat, kannattaa aina pohtia, onko pakko kärjistää, loukata, hyökätä muita vastaan tai rikkoa. Vaikka me ihmiset olemme monista asioista keskenämme eri mieltä, ei sanoja ole pakko takoa sapeleiksi. Kielellä voi myös kannustaa, puolustaa ja rakentaa.

Mielestäni Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila tiivistää kolme vuotta sitten julkaisemassaan blogissa osuvasti sen, mistä sananvapaudessa on kyse: “Emme voi keskittyä vain yhteen ihmisoikeuteen ja loukata samalla muita oikeuksia, samoin kuin emme voi yhden ihmisen oikeuksien varjolla loukata toisten ihmisten oikeuksia.”

Edes loukata ei ole pakko.

Aina on vapaus valita.

 

Jätä kommentti

*