Seuratkaa unelmianne

Minulla on lauantaina edessäni hieno päivä. Pääsen saattelemaan taipaleelle valvontaluokaltani 25 oppivelvollisuuden suorittanutta nuorta, joilla on edessään koko maailma ja sen valtavat mahdollisuudet.

Kirjoittaessani läheiseksi käyneistä nuorista tunnen sekä suunnatonta iloa että haikeutta. Matka ei ole ollut mutkaton. Jokaisena päivänä ei ole ollut kivaa. Sellaista on elämä. Vasta kun oma matkamittari raksuttaa nöyrälle dieselmoottorille kelpo lukemia, on alkanut ymmärtää, kuinka ainutlaatuinen vaihe elämässä on nuoruus.

Elämä on sarja valintoja. Vaikka me edelliset sukupolvet olemme herkkiä neuvomaan seuraavia, on jokaisen sukupolven ja myös yksittäisen ihmisen saatava vapaasti valita suuntansa. Vasta tulevaisuus ja historia näyttävät, ovatko valinnat olleet oikeita. Jos eivät olleet, niin tulipahan ainakin oppia – koko rahalla ja kantapään kautta.

Mielestäni koulu on kulkenut monissa asioissa valtavin harppauksin oikeaan suuntaan. Nykyisin oppivelvollisuutensa suorittaneet nuoret eivät yleensä osaa luetella Suomen jokia tietyssä järjestyksessä, he saattavat sijoittaa Intian Euroopan valtioksi tai kuvitella, että Kalevala on kirjoitettu 1970-luvulla. Vaikka yleistieto monissa asioissa ryystää, he kuitenkin tietävät, mistä oikean tiedon löytää. Suurin osa nuorista osaa kyseenalaistaa, perustella näkemyksensä, analysoida, yhdistellä tietoa ja vaikuttaa.

On mukavaa tietää asioita, mutta vielä mukavampaa on, jos pystyy luomaan tai keksimään jotakin ennennäkemätöntä.

Väitän, että minun sukupolveni pärjää Trivial Pursuitissa nyt peruskoulunsa päättäviä paremmin, mutta uskon, että nyt maailmalle lähtevillä nuorilla on esimerkiksi meitä reilut 30 vuotta sitten uusiin haasteisiin sännänneitä paremmat edellytykset luoda uutta.

Koulu ei ole enää menneen tiedon monistuskone. Se on enemmän paikka, jossa pyritään opettamaan ja oppimaan omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamista sekä rohkaisemaan kriittiseen uteliaisuuteen.

Minulla on sananen teille nuoret ja miksei vähän vanhemmatkin lukijani: Muistakaa historia ja luottakaa itseenne ja tulevaisuuteenne, mutta ennen kaikkea seuratkaa unelmianne. Haaveilkaa isosti ja heittäytykää.

Minna Canthin sanoin toivon meille kaikille eli entisille, nykyisille ja tuleville nuorille “Kaikkea muuta, kunhan vain ei nukkuvaa, puolikuollutta elämää”.

 

 

Jätä kommentti

*