Kynsilakkaa ja kultakutreja

Kun joku pistää silmään, kiinnittää huomion, haastaa konventiot, poikkeaa normista tai miten se nyt halutaankaan ilmaista, että tämä joku ei mene siihen normaaliuden määritelmään. Niin silloin monelle tulee kiire etsiä tuolle ilmiölle oikea lokero. Sellainen sopivan ahdas laatikko, jonka päälle on kirjoitettu kissankokoisin kirjaimin yleensä jotain rienaavaa. Kuten homo. Ikään kuin poikkeus sääntöön olisi aina ja välttämättä huono sellainen. Vähintäänkin väärä, epäilemättä epäsopiva.

Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina puhuttanut vaaleanpunaisesta ja mekoista tykkäävä pikkupoika. Tai siis lähinnä aikuisten ihmisten idioottimainen käyttäytyminen tätä poikaa kohtaan. Mitä ihmettä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, joka pienen lapsen kuullen kuittailee homo-vitsejä? Ja miksi on niin tärkeää se lapsi lokeroida tytöksi tai pojaksi? Ja miksi tyttö ei saisi tehdä mitään poikien juttuja, eikä varsinkaan poika mitään tyttöjen juttuja? Ja mitä ne edes ovat ne tyttöjen jutut ja poikien jutut?

Meillä asuu pitkätukkaisia poikia, joita on hyvin usein luultu tytöiksi. Varmaan myös siksi, että olen tykännyt heitä pukea aina iloisen värisiin vaatteisiin: keltaisiin, punaisiin, vihreisiin, oransseihin. En niihin sinisiin, harmaisiin ja army-kuosisiin synkistelyvaatteisiin, joita poikien osastolta löytyy. Pojatkin ovat sitä mieltä, että ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä, toisin kuin vaatevalmistajat yrittävät meille opettaa.

Minua ei vaivaa, jos tuntematon ihminen luulee poikaani tytöksi. Voinhan korjata erheen, jos katson sen tarpeelliseksi. Mutta hyvin hankalaa oli joku vuosi sitten suhtautua lähisukulaiseen, joka jankkasi suoraan lapselle, että hiukset pitäisi leikata, koska pojilla ei ole pitkiä hiuksia, vai oletko sinä tyttö? Lopulta lapsi oli itsekin niin sekaisin, että kysyi minulta onko hän tyttö vai poika, kun tämä sukulainen tytöksi sanoo. Pidän itseäni aika suvaitsevaisena, mutta suvaitsemattomuutta minun on aika vaikea sulattaa.

Eilen 5-vuotias poikani pyysi kynsilakkaa, joten lakkasimme hänen kyntensä kimalteleviksi. Jos jollain on siihen jotain sanomista, niin toivon, että kommentit osoitetaan minulle, eikä lapselle, kiitos.

Jätä kommentti

*