Jos muuttaisin nykyisestä kodistani, niin kääntäisin katseeni Niiralaan tai Kuopion satamaan. Satamassa yksi kiinnostavimmista taloista on ehdottomasti Wanha Mylly, myös Raninin myllynä tunnettu punatiilinen rakennus. (Kerroin punatiilisyndroomastani aiemmin blogissani.)
Seurasin 1880-luvun alussa valmistuneen myllyn muutosta asuinrakennukseksi jo viime kesänä:
Toukokuussa 2015 tilanne oli tämä.
Wanha Mylly sadepäivänä kesäkuussa 2015.
Talvella satamassa tuli liikuttua vähemmän, ja talo valmistui kuin vaivihkaa. Asukkaat pääsivät muuttamaan sinne runsaat pari viikkoa sitten.
Tänä aamuna kävin tutustumassa myllyrakennuksen uuteen ilmeeseen myös sisältä päin. Oppaanani oli YIT:n Pipsa Itkonen. YIT kunnosti talon yhteistyössä Museoviraston kanssa, sillä talo on suojeltu.
Yksi sisäänkäynneistä.
Keltaiset metalliovet tuli säilyttää remontissa. Tiilistä vain huonokuntoiset vaihdettiin uusiin.
Portaat kaartuvat kauniisti ja punatiili saa hehkua aamuauringossa.
Punatiilen lisäksi minulla on fiksaatio ikkunalautoihin. En jotenkin kestä niiden ihanuutta! :)
Yksi vielä myynnissä olevista asunnoista on stailattu. Huonekorkeus ja ikkunoiden muoto vaihtelee asunnoittain.
Suurin piirtein samankokoisessa asunnossa on aivan erilaiset ikkunat ja matalampi huonekorkeus.
Stailatun asunnon makuuhuone. Kaareutuvat ikkunat ovat kyllä kauniit.
Stailatun kylpyhuone ja sauna ovat hillityn maanläheiset.
Asuntoja on yhteensä 44. Kahdella asunnolla on oma terassi. Pihakansi on vielä työn alla. Viereen rakentuu toinen kerrostalo. Piha on jatkossa näiden kahden talon yhteinen.
Jos itse asuisin Wanhassa Myllyssä, kodin sisäseinistä vähintään yhden olisi ehdottomasti oltava punatiiltä. Pipsa Itkosen mukaan muutama asukas halusi jättää tiilen näkyviin – hyvä te!
Jos rakennusvaiheessa olevan asunnon pintamateriaaleihin haluaa vaikuttaa, pitää olla liikkeellä todella varhain. Tässä tapauksessa jo kahdeksan kuukautta ennen talon valmistumista. Jos suurempiin linjoihin, kuten väliseinien paikkoihin, kaipaa muutoksia, hereillä on oltava vielä aikaisemmin.
Onneksi yhdessäkään vielä myynnissä olevista Wanhan Myllyn asunnoista ei ole tiiliseinää. Olisin varmaankin seonnut, jos unelmakotini olisi yhtäkkiä ollut silmieni edessä.
Ei minulla nimittäin olisi siihen varaa vielä vuosikausiin.
Lähteenä myös Helena Riekki: Kuopion kaupungin rakennushistoria, 2005.
Edullista asumista?
Riittääkö 5000€/m2?
Sanna Inkinen
Riittää, neliöhinta näyttäisi olevan 4 300 euron tietämillä. En tosin tiedä, onko jo myydyissä asunnoissa ollut vieläkin kovempi taksa.
Jari Holopainen
Hyvältä näyttää. Toisaalta miettii suomalaisten kaipuuta valkoiseen, jonka myötä kohteen persoonallisuus viimeistään häviää. Kuvan sprinklerikeskukseen pääsy voi portaiden takia olla vaikeaa, liekö sitten siinä kohtaa haettu persoonallista ratkaisua? Toivotaan, että sammutusjärjestelmä on toisaalla.
Sanna Inkinen
Se on kyllä harmillista, että nykyisin remontoitavista ja uudiskohteiden kylpyhuoneista kymmenen tusinassa on vaaleanharmaalla lattialla ja valkeilla seinillä. Itse saan sellaisista kylppäreistä jo allergisen reaktion. :)
Mustamies
Mylly on jo Wanha ja sammaleiset ovat seinät sen, mutta nyky-tekniikalla huoneistojen seinistä poistetaan sammaleet ja maalataan valkoisiksi.
Punaisista tiileistä tehty Mylly ei pala heposti, kaiken varalta Spriklerikeskuskin on talossa. jos hanasta loppuu ves, niin Kallaveskin on aika lähellä.
Jari Holopainen
Kyltit ja nostalgia lienevät nykyään tärkeitä tarinoiden kannalta. Mielestäni on hyvä, että olemassa myös julkisivultaan erilaisia rakennuksia. Kaarevat ikkuna-aukot ovat myös mieleeni.
Sanna Inkinen
Täysin samaa mieltä.
Jari Holopainen
Jos jatkaisin vielä parilla sanalla pöytäkuvasta. Sen yläpuolella, takavasemmalla katon rajassa lienee valaisin. Yksi kansallinen ongelma on sellainen, ettei kattojen lampunkiinnitystä/pistoketta sijoitetta keskelle tilaa, vaan milloin minnekin. Voi tietysti olla niinniin, että pöytä on väärässä paikassa. Olen porannut monessa huuholissa tämän takia.
Mustamies
Nyky-aikana kaikki mitä rakennettaan pittää olla ”kaarevia”.
On kaarikouluja ja kaarisairaaloita myös kaikilla ihmisilläkin on elämänkaari.
Kiva se joskus suorookii seinää katella, vaikka valolamppu tai
pöytä ei oo sattunut oikeeseen paikkaan.
Ei sen takia kannata itkee, eikä porata, eikä tehhä uuteen-kottiin turhia reikiä.
Jari Holopainen
Tasoitteella hommat hoituu. Asuin aikoinaan kaupunginosassa nimeltä Herttoniemenranta. Talot eivät siellä olleet kaarevia, mutta kaikki talot sijaitsivat kiemurtelevan päätien varressa. Talviaikaan se ei ollut paras ratkaisu, koska lumi esti autojen parkkeerausta tien varteen. Viimeisen kuvan alaparvekkeen orgaaninen muotokieli vaikuttaa toimivalta, mutta miten nuo yläparvekkeet siihen suhtautuvat? Sieltä nähdään mitä alhaalla tapahtuu. Ehkä se on muotia, tai sitten alaparvekkeet ovat yhteiskäytössä.
Mustamies
Mustamies on tottunut kiipeilemmään katoilla, niin sitä vuan ihmettelen mittee hönnee ne nyt rakentaa wanhan Myllyn katolle.
Kuopiossa kun ylleensä ei sua rakentaa yli-korkeita taloja,
kyllä sieltä on hyvät näköalat Kallaveelle. Mutta kovalla tuulella siellä katolla kääp kova puhuri, hyvä vuan jos tuo rakennelma pyssyy pystyssä ?
Jari Holopainen
Toen perrään. Ratkaisu on erikoinen, eikä vaikuta alkuperäiseen ideaan kuuluvalta. Mieleen hiipii outo ajatus, olisiko siinä innoittajana toiminut taannoiset linnunpönttötalkoot? Ehkä kyseessä on yksiö.
mustamies
Mustamies eppäilee, että Myllyn katolle on rakennettu Kuopijon pienin yksiö.
Hesassa taijjetaan rakentoo vuan kerrostalojen katoille, oisko valavova rkm. Hesasta kotoisin ?