Elinkeinojen kehittämistä vai elinkeinopolitiikka?

Yrityskyläkonsepti on jo vuosien ajan mahdollistanut koululaisten tutustumisen erilaisiin ammatteihin ja yrityksiin.

Elinkeino voidaan määritellä ammatiksi, jossa ihmiset ovat työssä ja josta he saavat rahaa tai muutoin toimeentulonsa. Näitä ammattialoja pyritään kehittämään niin, jotta ne tarjoaisivat mahdollisimman monelle työtä ja toimeentuloa. Kunnissa käytetään usein myös termiä elinkeinopolitiikka, jossa poliittisin keinoin ja päätöksin pyritään samaan lopputulokseen. Pohtia voidaan toki onko poliittinen käsittely elinkeinoasioita edistävää vai haittaavaa tai vähintäänkin hidastavaa? Politiikan yksi ilmentymä on puoluepolitiikka, jossa erilaiset arvot ja asenteet vaikuttavat päätöksentekoon. Puoluepolitiikan piirteet yhdistettynä elinkeinojen kehittämiseen eivät välttämättä tuo käsiteltävän asian kannalta parasta lopputulosta.

Kuinka kunnissa onnistuttaisiin parhaiten elinkeinojen kehittämisessä tai elinkeinopoliittisissa linjauksissa? Onko kunnan rooli ensisijaisesti mahdollistaja ja kannustaja, vai tuleeko kunnan ottaa toimijakohtaisesti (yrittäjä, yritys) suurempaa roolia yksittäisten toimenpiteiden osalta? Tuusniemellä olemme pyrkineet tekemään näitä kaikkia. Olemme noin vuoden verran panostaneet elinkeinojen kehittämiseen moninkertaisesti aiempia vuosia enemmän ja hakeneet puolueista riippumatonta yhteistä elinkeinopoliittista linjaa toimenpiteiden osalta. Kuten yrittäminenkin, myös elinkeinojen kehittäminen on kuitenkin harjoittajalleen aina ”riskibisnes”.

Varsinkin suuremmissa hankkeissa kunnan rooli voi olla ratkaiseva. Silloin punnitaan kuntaan sijoittuvia työpaikkoja, investointeja, palveluja ja yleistä vaikuttavuutta. Näiden yhtälönä kunta tekee päätöksen mukaan lähtemisestä siinä roolissa mikä kulloinkin sille kohdentuu. Uusi kuntalaki rajoittaa merkittävästi kunnan mahdollisuuksia edellä kuvatun kaltaisissa tilanteissa. Kuntalain mukaan kunnan myöntämä laina, takaus tai muu vakuus ei saa vaarantaa kunnan kykyä vastata sille laissa säädetyistä tehtävistä. Kunta ei saa myöntää lainaa, takausta tai muuta vakuutta, jos siihen sisältyy merkittävä taloudellinen riski. Kunta voi myöntää takauksen tai muun vakuuden ainoastaan, jos yhteisö kuuluu kuntakonserniin tai se on kuntien tai kuntien ja valtion yhteisessä määräysvallassa.

Elinkeinojen kehittäminen kunnissa tulisikin jatkossa suunnata yhä enemmän asiantuntijarooliin, joka ohjaisi ja opastaisi sekä toimisi uuden tai jo toimivan yrittäjän/yrityksen sparraajana. Kunnat voivat myös aktivoida toimijoita hyödyntämään ylikunnallisia, kansallisia ja Euroopan laajuisia rahoitusväyliä sekä mahdollistaa toimitila- ja maankäyttöasioita, joihin kunnalla on määräysvaltaa. Yrittämisen tulee aina lähteä yrittäjästä itsestään, hänen tahdosta, osaamisesta ja panostamisesta. Sudenkuoppia voidaan välttää kuntien ja kehittämisyhtiöiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä, samoin kuin hyödyntää ns. parhaita mahdollisia käytäntöjä, keksimättä yksin pyörää uudelleen. Kaikkien yrittäjien puolesta toivon, että julkinen sektori saa rivinsä suoraksi ja tarvittavat rakennemuutokset valmiiksi.

Jätä kommentti

*