Ennennäkemätön liikennereformi

Kuopion ja Siilinjärven alueet näyttävät hienoilta lentoteitse saavuttaessa. Samalla on helppo havaita kuinka pitkät välimatkat, harva-asutus ja suuret vesialueet haastavat liikennesuunnittelun.

Osallistun parasta aikaa Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen sekä Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon liittojen järjestämille Itä-Suomen liikennejärjestelmäpäiville. Suomessa on käynnissä ennennäkemätön liikennereformi, jonka kohteena ovat rautatie-, lento- ja tieliikenne. Tämän johdosta nämä perinteikkäät päivät ovat ajankohtaisuuden näkökulmasta oikealla paikallaan.

Valtakunnallisesti tarkasteltuna rautateitä hyödyntäviä junayhteyksiä karsitaan, lentokenttien määrää tarkastellaan kriittisesti ja suuria tiehankkeita ei lähivuosina käynnistetä. Onneksi sentään nykyisten väylien kunnossapitoon on tiedossa pientä korjausvelan kiinnikirimistä. Mihin tämä sitten johtaa ja kenellä on hallussaan näiden muutoksien kokonaiskuva ja visio tulevaisuudesta?

Asiakasnäkökulmasta linja-autoliikenteen uudenlaiset toimintatavat haastavat perinteet ja vastaavanlaista kilpailua on kaivattu myös rautateille. Riittääkö harvaan asutussa maassa todellista markkinarakoa monopoliyhtiö VR:n haastajille juuri niille alueille joilta VR on vetäytymässä? Toki maanteillä tapahtuvaa liikennettä olisi jo pelkästään turvallisuus- ja ympäristönäkökulmista saatava ohjattua raiteille, mutta miksi kehitys näyttää juuri päinvastaiselta?

Myös lentoliikenteen maakunnalliset toimijat vähenevät, ehkä uutta ”savolaista lentoyhtiötä” Go! Aviationia lukuun ottamatta. Lentokenttien ylläpito on kallista ja niiden kannattavuuden käyttöastevaatimukset ovat korkeita. Suomessa tarvitaan maanosakohtaisia lentokenttiä, mutta ei ehkä tulevaisuudessa enää maakuntakohtaisia. Verorahoilla tuettavien maakuntakenttien sijasta tulisi kehittämispanostuksia kohdistaa maanosakenttien syöttöliikenteeseen ja suoriin yhteyksiin Eurooppaan.

Hieman alemmalle tasolle vietynä myös kuntien sisäisten ja kuntien välisten liikennejärjestelmien haasteet maaseutualueilla kasvavat. Kasvukeskuksien ja niiden lähialueiden joukkoliikennepalvelut kehittyvät luonnostaan ja myös kevyen liikenteen huomioiminen lisääntyy. Maaseutukunnissa kehitys on toisenlainen. Valtio vetäytyy askel kerrallaan kaupallisesti kannattamattoman joukkoliikenteen tukirahoituksesta ja kunnat pyrkivät parhaansa mukaan paikkaamaan tilannetta.

Reformin tulisi jonkinlaisen tulkinnan mukaan olla suunnitelmallinen uudistus ja onko liikennereformissa siitä kyse jää myöhemmin nähtäväksi. Poliittinen päätöksentekovastuu ja asiantuntijoiden valmisteluvastuu erityisesti kokonaistarkastelun ja tulevaisuustrendien ennakoimisen näkökulmasta on avainasemassa. Rautatie-, lento- ja tieliikennettä ei voida tarkastella erillisinä liikennemuotoina vaan eri liikennejärjestelmistä tulisi muodostua käyttäjälähtöinen ja verkostoitunut kokonaisratkaisu.

Jätä kommentti

*