Suomi rajoittaa ulkosuomalaisen matkustelua

Meillä oli poikaystäväni kanssa jokunen aika sitten tilanne, että istuimme molemmat sohvalla tietokoneidemme kanssa selaten lentolippujen hintoja: toinen oli varaamassa lentoja Kuopioon ja toinen Malagaan. Minä olin tietenkin se Kuopioon lähtevä, ja minua ärsytti tilanteessa lähes kaikki.

Minua ärsytti se, että en voinut lähteä viikoksi Espanjaan rakkaani kanssa, vaan olin juuri samaan aikaan menossa pidennetylle viikonlopulle kylmään ja tylsään tuttuun synnyinkaupunkiini. Minua ärsytti se, että ostamieni lentolippujen hinnalla olisin päässyt lähestulkoon ihan minne vain Euroopassa, ja jopa maksanut muutaman yön majoituksen. Minua ärsytti sekin, että töiden teko rajoittaa matkustamista, sillä haluaisin piakkoin lähteä ihan oikealle lomalle jonnekin Tanskan eteläpuolelle.

image

Mutta näinhän se menee: ulkosuomalaisen ensisijainen lomakohde on yleensä Suomi, ja sen jälkeen jos aikaa ja rahaa riittää, käydään lomalla muuallakin. Suomi tulee lähes aina ensin, sillä totta kai siellä haluaa käydä tapaamassa perhettä ja ystäviä, mutta se rajoittaa muuta matkustamista – ainakin minun tilanteessa, kun en ehdi käymään Kuopiossa normaalin viikonlopun aikana, vaan tarvitsen siihen ylimääräisiä vapaapäiviä. Ja huonolla tuurilla jokainen otettu vapaapäivä on pois kerryttämistäni lomapäivistäni.

Matkaoppaana ollessani tein sen päätöksen, että en käynyt lomillani Suomessa, sillä halusin matkustaa siellä, missä sillä hetkellä olin. Alkukeväällä ja myöhäissyksyllä – eli yleensä maalis- ja marraskuussa – vaihdoin työskentelymaatani ja vaihdon yhteydessä pääsin käymään Suomessa firman piikkiin, ja siksi Suomessa käynnit ajoittuivat vuoden kamalimpiin aikoihin. Mutta ei sen ollut väliä, enhän minä säätä mennytkään sinne ihailemaan – ja asuinhan minä kaiken muun ajan vuodesta lämpimän auringon alla.

image

Tanskaan muuttaessani ajattelin, että nyt voisin käydä Suomessa useammin, onhan se niin lähellä. Kyllä, Suomi on lähellä – mutta Kuopio ei. Viime vuonna kävin Suomessa neljästi: kaksi kertaa Helsingissä työmatkalla ja kahdesti Kuopiossa muutaman päivän lomalla. Viittä päivää viikossa töitä tekevä ei niin vain lähde kotiin viikonlopuksi: jos lähtisin lennolle suoraan töiden jälkeen perjantaina, olisin Kuopiossa puolen yön jälkeen ja ehtiäkseni sunnuntain viimeiselle Kööpenhaminan lennolle, joutuisin lähtemään Kuopiosta jo kahden jälkeen iltapäivällä. Nyt maksoin lennoista yli 300 euroa, joten se olisi aika paljon vain puolentoista vuorokauden reissusta.

Ja kun otin nyt Kuopion reissuani varten kaksi päivää vapaata, tuntityöntekijänä menetän myös ansiot siltä ajalta, eli reissun kustannukset nousevat jopa noin kuuteen sataan euroon. Kolme kokonaista päivää Kuopiossa tekee lähes 600 euron suuruisen lommon pankkitiilini. Auts. Sillä rahalla viettäisi kevyesti viikon jossain muualla – vaikka siellä Malagassa.

image

Mutta miksi sitten menen Kuopioon, enkä Malagaan? Siksi, koska ilman muuta minä haluan käydä tapaamassa perhettäni. Rahan ei pitäisi olla esteenä sille, että voin käydä Kuopiossa silloin kun siltä tuntuu, mutta työt valitettavasti ovat olleet: olisin halunnut käydä Kuopiossa heti helmikuussa kun palasimme Kaakkois-Aasian reissultamme, mutta pomoni halusi minun aloittavan työt niin pian kuin mahdollista. Kuopiossa käynti siis viivästyi, enkä nytkään saanut viikkoa lomaa, joten Malagan reissu poikaystävän kanssa ei olisi siinäkään mielessä ollut edes vaihtoehtona.

Suomessa käymisen pitäisi olla ulkosuomalaisen oikeus. Siis sellainen oikeus, että siihen ei tarvitsisi käyttää lompäiviä, eikä vapaapäiviä tarvitsisi anoa pitkään etukäteen. Vanhempien luokse pitäisi voida lähteä käymään lyhyelläkin varoitusajalla silloin kun siltä tuntuu, eikä pitkään suunnitellen ja järjestellen. Ja silloin ne kerrytetyt lomapäivät voisi käyttää oikeisiin lomiin; uusien paikkojen tutkailuun, eksoottisten ruokien syömiseen ja lämmöstä ja auringosta nauttimiseen. Sitä kun ei Kuopiosta aina saa, vaikka kaupunki muuten tarjoaakin minulle muita paikkoja enemmän.

Jutun kuvat on otettu Haminalahden kulttuuripolulta viime syksynä.

Jätä kommentti

*