Tänään on Yhdistyneiden kansakuntien nimeämä Kansainvälinen ystävyyden päivä (International Day of Friendship). Tämä päivä sai minut miettimään omia ystävyyssuhteitani: kuinka vanhat ystävyydet ovat muuttuneet sen jälkeen kun muutin ulkomaille, ja millaisia ystävyys- ja kaveruussuhteita olen muodostanut maailmalla ollessani. Ja miltä tuntuu asua maassa, jossa ei ole poikaystävän lisäksi yhtäkään ystävää.

Ulkomaille lähdettyäni tutustuin ihmisiin ympäri maailman ja tuttavapiirini laajeni vauhdilla. Matkaoppaana ollassani sain työkavereikseni suomalaisten lisäksi ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia, ja osaa heistä pystyin kutsumaan ystävikseni – ainakin sen puolen vuoden ajan kun olimme samassa kohteessa. Oppaana työkaverit, tutut ja ystävät vaihtuvat pari kertaa vuodessa, eikä samoja naamoja välttämättä näe enää kauden loppumisen jälkeen uudestaan. Kuinka pitkäaikainen sydänystävyys on mahdollista, kun ihmiset ja asuinpaikat vaihtuvat koko ajan? Ja kuinka ylläpitää Suomessa olevia ystävyyssuhteita, kun siellä käy harvakseltaan ja silloinkin ajan viettää yleensä vain perheen luona Kuopiossa, kaukana kaikesta – ja kaikista?

Varsinkin jos omaa yhtä hävettävän heikot yhteydenpitokyvyt kuin minä.

Kuva: Terhi Kokko

Se, että kaikki ystävät eivät ole pysyneet tässä vuosien aikana matkassa, on suureksi osaksi omaa syytäni. Ei olla nähty tarpeeksi usein, enkä ole pitänyt yhteyttä riittävän säännöllisesti. Mikähän siinä onkin, että viestejä on todella kiva saada, mutta niihin vastaamiseen ei tunnu mukamas löytyvän aikaa? Ei ihmekään, että viestit harventuvat ja loppuvat lopulta kokonaan, kun toinen osapuoli vastaa pitkällä viiveellä. Muutamat onneksi jaksaa kirjoittaa ja kysyä kuulumisia, vaikka minä vieläkin etsin aikaa edelliseen viestiin vastaamiseen. En tarkoita hiljaisuudellani mitään pahaa, enkä väheksy ystävien tärkeyttä. Tiedän, että minun pitäisi olla tässä asiassa parempi.

Entäs sitten se, kun en ole panostanut kaverien, ystävien tai tuttujen hankkimiseen täällä Kööpenhaminassa? Suoraan sanottuna minulla ei ole ollut töiden ohella energiaa sellaiseen, vaikka mahdollisuuksia uusien tuttavuuksien hankkimiseen kyllä olisi esimerkiksi eri Facebook-ryhmien kautta. Ja kun sattuu asumaan henkilön kanssa joka on täysin samalla aaltopituudella ja jonka seura on kaikkein parasta, ei kavereiden hankkimiseen ole ollut niin suurta tarvetta.

Kuva: Terhi Kokko

Ja onhan minulla täällä muutamia tuttuja ja vanhoja opaskavereita. Muutaman kerran olemme yrittäneet sopia tapaamista, mutta lopulta luovuttaneet kun on käynyt selväksi, että aikautaulujen yhteensovittaminen on kaikkien osapuolten muista menoista johtuen todella hankalaa. Miten meistä on tullut näin kiireisiä? Vai laitammeko vain kaikki muut asiat ja muut ihmiset vanhojen kavereiden tapaamisen edelle?

Enhän minä pistäisi pahakseni kaveriporukan illanistujaisia, piknikejä ja brunsseja. Tai leffailtoja, roadtrippejä ja porukalla kokkaamista. Pubi-iltoja, risteilyjä, kahvitteluja. Sellaista ystävien kanssa yhdessäoloa, mikä on aikaisemmin ollut normaalia ja lähes jokapäiväistä, mutta mikä elämästäni tällä hetkellä puuttuu. Koska en tehnyt mitään ystäväverkoston luomiseksi.

Kuva: Terhi Kokko

Nyt kansainvälisenä ystävyyden päivänä on hyvä havahtua miettimään näitä asioita. Onko minulla oikeasti varaa viivytellä ystävieni viesteihin vastaamista? Voinko vieraassa maassa jättää ihmissuhteeni yhden ihmisen varaan? Onko minulla oikeasti niin paljon tärkeämpää tekemistä, että en löydä aikaa tavatakseni vanhoja tuttuja tai osallistua Kööpenhaminan suomalaisten tapaamisiin? On aika ryhdistäytyä ja olla parempi ystävä – ja hankkia myös uusia, koska eihän niitä oikeasti voi koskaan olla liikaa, varsinkaan vieraassa maassa asuessa.

Joskus mietin miksei ystävyyden ylläpitäminen voi enää olla lapsuudesta tuttua ystävänauhojen vaihtamista, ja uusien ystävyyssuhteiden luominen naapurin ovikellon soittamista ja sen niin yksinkertaisen kysymyksen kysymistä: ”voitko olla?”.

Mutta koska se ei enää ole niin simppeliä, niin pidetäänhän huolta ystävyyssuhteistamme – myös niistä kauempana olevista!

Hyvää Ystävyyden päivää kaikille!