Kiinalainen sateenvarjojärjestelmä

Yleensä käytän muutaman tunnin etsiäkseni taustamateriaalia ja pohtiakseni näiden kirjoitusten aiheita. Tämän viikon aihe kuitenkin konkreettisesti ojennettiin minulle asioidessani kadunkulman hedelmäkojulla, minkä kanta-asiakkaaksi olen päätynyt. Ja ei, minulle ei annettu ilmaiseksi neljää herkullista, taiwanilaista mangoa, sillä maksoin niistä. Minulle ojennettiin sen sijaan sateenvarjo.

Taiwanin saari on trooppisella vyöhykkeellä, joten täällä sataa usein. Sateet voivat olla voimakkaita kuuroja, koko päivän kestäviä ukkosia tai niin pientä sadetta, että aurinkokin saattaa paistaa yhtä aikaa. Mikä sateita yhdistää on se, että niitä on todella vaikeaa ennustaa, eli joka aamu on hyvä varautua sateeseen. Onneksi lämpötila tähän aikaan huitelee joka päivä kolmenkymmenen paremmalla puolella, eli kylmä tai flunssa eivät uhkaa, vaikka vähän kastuisikin.

Sateenvarjoja onkin siis myynnissä kaikissa pienissä kioskeissa, yömarkkinoilla, melkein missä tahansa. Yhden sateenvarjon arvo ei myöskään päätä huimaa (kioskista ostettuna noin 2 euroa), vaikka kalliimpiakin on aivan varmasti tarjolla. Kaikilla Taiwanissa onkin melkoinen arsenaali sateenvarjoja töissä, kotona, autossa, kaikkialla. Minulla on pelkästään eteisessä näemmä kolme, vaikka muistan ostaneeni vain kaksi. Ja vaikka en juuri ikinä muista ottaa sateenvarjoa aamulla mukaan, en ole vielä toistaiseksi kertaakaan joutunut kävelemään sateessa kotiin. Miten tämä on mahdollista?

Siten, että Taiwanissa kukaan ei anna kanssa kulkijan kävellä sateessa. Muutama kuukausi sitten, samanlaisen sadepäivän sattuessa kohdalle, opettajani kysyi minulta tunnin päätyttyä eikö minulla muka ole sateenvaroja mukana. Kun myönsin, että pääsi (taas) aamulla unohtumaan, käski hän seuraamaan itseään toimistoonsa. Kävellessämme hän piti tiukkasanisen luennon siitä, miten Taiwanissa täytyy aina ottaa sateenvarjo mukaan, täällä voi sataa milloin tahansa. Kun lopulta pääsimme toimistoon, antoi hän minulle yhden monista varasateenvarjoistaan ja pyysi palauttamaan maanantaina.

Ja niitä tilanteita varten, kun opettaja ei ole pitämässä huolta, voi aina turvautua yleisiin sateenvarjotelineisiin. Niitä löytyy esimerkiksi kaikkien julkisten tilojen ovilta ja metroasemilta. Niitä ei ylläpidä kukaan, eikä niiden käyttäjäksi tarvitse rekisteröityä. Telineestä voi sateen yllättäessä napata varjon mukaan ja palauttaa, kun varjoa ei enää tarvitse. Koska telineistä löytyvien sateenvarjojen rahallinen arvo on hyvin pieni, ei kenelläkään ole mitään tarvetta ryhtyä varastelemaan niitä telineistä ja myymään kadulla. Sitä paitsi, tällainen henkilö jäisi heti petoksestaan kiinni, sillä vaikka halvimmat sateenvarjot ovat erivärisiä, näyttävät ne kaikki muuten samalta.

Koska sade oli erityisen voimakas päivänä jolloin asioin hedelmäkojulla, olivat kaikki ”yleiset” sateenvarjot käytössä ja olin jo vaarassa kastua matkalla kotiin. Hedelmäkojun myyjä kuitenkin ojensi minulle varjon ja pyysi palauttamaan seuraavan kerran, kun tulen ostoksille. Melkoista yhteisön voimaa, eikö? Eikä järjestelmä toimi, jos siihen ei itse anna takaisin. Kun joudun itse valitettavasti reilun viikon päästä jättämään Taiwanin taakseni, laitankin itselleni kertyneet sateenvarjot järjestelmään jättämällä ne ”oman” metroasemani sateenvarjotelineeseen. Kokemuksesta tiedän, että niistä tulee olemaan iloa kaltaiselleni unohtelijalle.

Jätä kommentti

*