Kirje yläasteikäiselle itselleni

Kävin yläasteen Kuopion Hatsalassa. Koulu vietti viisikymmenvuotisjuhliaan viime keväänä. Minua pyydettiin kirjoittamaan teksti juhlallisuuksia varten, enkä tietenkään kieltäytynyt moisesta kunniasta. Olen edelleen alle kolmekymppinen, joten kovin vakavia elämänohjeita tai juhlapuheita en oikein voinut pitää. Siksi kirjoitinkin siitä, mitä olisin itse halunnut tietää yläasteelaisena. Koska teksti on nyt koulujen alettua jälleen ajankohtainen, haluan jakaa sen myös muille kuin Hatsalan koulun oppilaille. Vielä kerran onnea puolivuosisataisen kasvatustehtävän täyttämisestä, rakas entinen opinahjoni!

  • Älä turhaan rajoita itseäsi ajattelemalla jostain opittavasta asiasta, että ”en minä tarvitse tätä myöhemmin elämässä”. Tai pahempaa: toimi sen mukaan ja jätä kokonaan opettelematta kyseinen asia. Vaikka kanssaopiskelijasi muuta väittävät, ei juuri kukaan vielä yläasteella tiedä mitä isona tulee tekemään ja mitä taitoja tarvitsee. On siis sanomattakin selvää, että kannattaa kuunnella mitä opettajat sanovat ja tehdä kaikki kotitehtävät. Opettajat ajattelevat aina parastasi, vaikka se ei teini-ikäisenä juuri ikinä siltä tunnukaan. Kun kartutat mahdollisimman paljon taitoja mahdollisimman aikaisin, et sulje itseltäsi ovia, mistä et vielä edes tiedä että haluat myöhemmin avata. Säästät myös paljon aikaa ja hermoja, kun et joudu opettelemaan asioita uudelleen itseksesi kaksikymppisenä.
  • Älä turhaan jumiudu ”koska en ole hyvä tässä asiassa yläasteella, en ikinä opi tätä” -ajatteluun. Jos et ole luokkasi paras juuri nyt jossain aineessa, ei se tarkoita sitä että et ikinä oppisi mitään asiaan liittyvää. Se, mitä kutsumme lahjakkuudeksi, on usein vain tulos kovasta ja päämäärätietoisesta työskentelystä asian eteen. Yläaste on vain kolme vuotta elämästäsi, eikä tuona aikana voikaan oppia kaikkea. Äidinkielenopettajani kautta opiskeluhistorian ovat olleet sitä mieltä, että olen toivoton tapaus. Nyt kirjoitan työkseni. En ole ikinä ollut hyvä matikassa, taisin olla luokkani tytöistä huonoin. Nyt minulla on tutkinto matemaattispainotteiselta alalta. Kaiken tämän saavuttaminen tietenkin vaati kovaa ylimääräistä työtä, mutta ei ollut mahdotonta. Koko prosessi toki olisi ollut helpompi, jos olisin kuunnellut omaa edellistä neuvoani.
  • Älä käytä liian paljon aikaa sen miettimiseen, miltä näytät. Tiedän, että tämä tuntuu nyt todella tärkeältä, mutta se ei ihan oikeasti ole. Yhtään. Kaikilla on muutama vuosi yläasteen jälkeen vaikeuksia muistaa osan luokkakavereidensa nimiä, saati sitten mitä heillä oli päällään. Sitä paitsi, kaikki ovat niin keskittyneitä pohtimaan omia vaatevalintojaan, että tuskin huomaavat mitä sinulla on päälläsi. Orjallisesti uusinta muotia seuraavat tulevat näyttämään hassuilta valokuvissa, kun niihin palaa myöhemmin. Katso vaikka kuvia 80-luvulta. Kyllä, kuvissa olevat olivat kuvan ottamisen hetkellä trendiaallon harjalla. Jälkeenpäin toivoin itse myös, että olisin säästänyt ison osan ”cooleihin” vaatteisiin käytetyistä rahoista ja voisin nyt ostaa jotain oikeasti hienoa, kuten vaikkapa matkan Uuteen-Seelantiin.
  • Kaikille yläaste ei ole kiva kokemus. Tiedän tämän, koska ”coolit” urheiluluokkalaiset nimittelivät enemmän kuin mielellään meitä ”nörttejä” kuvisluokkalaisia. Älä kuitenkaan huoli liikaa tai anna kokemuksen vaikuttaa suhteettoman paljon siihen mitä olet, koska olet upea juuri tuollaisena. Yläaste ei nimittäin kestä ikuisesti tai määrittele sinua kokonaan. Yläasteen klikit ja jako ”cooleihin” ja ”nörtteihin” ei päde muualla elämässä. Usein myös juuri ne ominaisuudet mistä sinua nimitellään, tai saatat nimitellä muita, osoittautuvat kullan arvoisiksi työelämässä. Ole siis kiva myös nörteille – saatat tehdä heille töitä myöhemmin. Myöskään yläasteen sydänsurut tai seurustelusuhteet eivät kestä ikuisesti ja niistä pääsee yli. Harva päätyy naimisiin yläasteen sydänkäpysen kanssa, tai edes tietää myöhemmin elämässä missä kyseinen henkilö on tai mitä hän tekee.
  • Ole ystävä ja pysy ystävinä. Muista aktiivisesti luoda hyviä ystävyyssuhteita, sillä mikään ei ole arvokkaampaa kuin hyvä ystävä. Kuuntele, ole läsnä, naura, kerro itsestäsi, jaa salaisuutesi ja unelmasi. Yläaste on hyvää aikaa solmia ystävyyssuhteita, koska saat kasvaa kolme tärkeää vuotta yhdessä saman ikäisten ihmisten kanssa. Vastaavaa tilannetta ei ehkä jatkossa tule vastaan. Kun myöhemmin elämässäsi olet jo iloisesti unohtanut monet yläasteella opitut asiat, tapahtuu sinulle silti oikeasti isoja hyviä ja huono ja asioita, mihin et voi etukäteen valmistautua. Näinä hetkinä ilo kaksinkertaistuu ja murheiden taakka puolittuu, kun ne saa jakaa jonkun kanssa, joka aidosti välittää sinusta sellaisena kun olet. On myös hyvä että sinulla on elämässäsi ihmisiä, ketkä sanovat että käyttäydyt kuin idiootti kun käyttäydyt niin. Jokainen meistä nimittäin käyttäytyy välillä kuin idiootti. Myös yläasteen jälkeen.

Jätä kommentti

*