Kuopiosta Kiinaan

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Kiinassa, kun menimme junalla Helsingistä Shanghain maailmannäyttelyyn keväällä 2010. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa reissu: meitä lähtijöitä oli yhteensä 80 kappaletta. Yhdeksän päivän junamatka Helsingistä Moskovan kautta ohi Baikaljärven ja läpi Mongolian autiomaan huipentui kahteen Suomen päivään maailmannäyttelyssä.

Myöhemmin saman vuoden keväällä sain ottaa vastaan uskomattoman hienon tilaisuuden opiskella yhdessä Hongkongin yliopistoista. Itse opiskelusta ei ole juuri mitään mairittelevaa kerrottavaa, sillä erittäin kilpailuhenkisessä koulutusjärjestelmässä kirjaston penkkiä tuli kulutettua enemmän kuin tarpeeksi. Tutkinnon lisäksi mukaan kuitenkin tarttui silmiä avaavia kokemuksia, kantapään kautta kerta toisensa jälkeen opittua nöyryyttä vieraan kulttuurin edessä ja kaikki rajat ylittävää ystävyyttä.

Tällä hetkellä opiskelen kiinan kieltä ja kirjoitan Taipeissa, mikä on yli vuorokauden matkustamisen päässä kotikaupungistani Kuopiosta. Minulta kysytäänkin usein, mikä ihme motivoi minua lähtemään maailmalle ja juuri Kiinaan? Euroopan itärajalta, Jynkän ja Hatsalan kouluista on pitkä matka maailman väkirikkaimpaan maahan, missä edes kirjoitusmerkistö ei ole sama kuin kotimaassa. Kielestä ja kulttuurista puhumattakaan.

Olen opetellut standardivastauksen kysymykseen kolmella eri kielellä. Kerron miten olen aina halunnut asua ja opiskella ulkomailla. Kiina tuntui järkevältä vaihtoehdolta, sillä Kiinan kansantasavalta erityishallintoalueineen on kasvattanut ja tulee jatkossakin kasvattamaan valtaansa niin politiikassa, kuin taloudessakin. Ajattelin siis Kiinan tuntemuksesta olevan hyötyä tulevaisuudessa. Kaikki tuo on totta, mutta ihan yhtä tärkeää on mielestäni kysyä miksi en olisi lähtenyt?

Olen sitä sukupolvea, joka on saanut opiskella eri kieliä pienestä asti ja jolle kansainvälisyys on itsestäänselvyys. Tämän lisäksi edelliset sukupolvet tekivät kaikkensa ja vähän enemmän rakentaessaan kotimaata, minkä kansalaisella on laajojen tutkimusten mukaan tällä hetkellä yksi maailman parhaimmista passeista. Tästä olen heille syvästi kiitollinen. Matkustaminen on myös suhteellisesti halvempaa kuin vaikka kaksikymmentä vuotta sitten. Voin kilpailuttaa internetin avulla useita satoja lentoyhtiöitä minuutissa löytääkseni halvimman lipun.

Maailman on minulle konkreettisesti auki ja olen siitä onnekkaassa asemassa, että voin hyödyntää tuon mahdollisuuden täysimääräisesti. Reissun päällä minut pitää yhä edelleen se, miten valtavasti innostun kun löydän jotain uutta mistä en ole aikaisemmin koskaan kuullutkaan. Välillä on raskasta olla kaukana tärkeimmistä ihmisistä paikassa, missä kukaan ei käytännössä puhu samaa kieltä kanssasi. Huonoina hetkinä kirkkaana mielessä kuitenkin pysyy se, että tapahtuipa mitä tahansa voin aina palata koti-Kuopioon.

Kiitos siis Savon Sanomille tästä hienosta mahdollisuudesta jakaa kokemuksia kanssanne, tervetuloa mukaan seikkailuun!

Jätä kommentti

*