Miksi ei kannata muuttaa ulkomaille?

Moni muukin halusi nähdä Taipein auringonlaskun "vielä viimeisen kerran"

Moni muukin halusi nähdä Taipein auringonlaskun ”vielä viimeisen kerran”

Yksi lemppariblogeistani, kuopiolaisen Leenan pitämä London and Beyond, inspiroi tämän viikon aiheen. Suomen parhaisiin blogeihin jatkuvasti valittava LaB kirjoitti tällä viikolla siitä, miksi ei kannata muuttaa ulkomaille. Samaistuin kirjoitukseen voimakkaasti, sillä elän juuri tällä hetkellä niitä ärsyttävimpiä viikkoja mitä ulkomailla asumisessa voi olla. Eli lisään muutaman jutun Leenan listaan. Olen nimittäin keskellä muuttokiireitä kaupungista toiseen. Tässä oikeastaan tiivistyy kaikki se, mistä en pidä ulkomailla asumisessa ja matkalaukkuelämässä.

Byrokratia

Kun pitää avata ja lopettaa pankkitilejä kahdessa maassa, ”kirjautua” sisään ja ulos samoissa paikoissa hakemalla henkilöllisyystodistuksia, lentolippuja, takuuvuokria, vuokrasopimuksia, puhelinliittymiä, vakuusmaksuja, opintotodistuksia, myöhemmin lähetettävien opintotodistusten hakulomakkeita, osoitteenmuutoksia, viisumihakemuksia, viisumihakemusten puuttuvia liitteitä, yhä edelleen puuttuvia liitteitä, lähtemättä jääneitä sähköposteja liitetiedostoineen, väärin kirjoitettuja nimiä niissä viisumeissa. Ja koska henkilökortti loppuu tänään, pitää vielä ostaa erikseen tuhannen Taiwanin dollarin leima yhteen A4-paperiin, että ei joudu maksamaan kentällä sakkoa, koska lähtee vasta maanantaina, jolloin opiskelu virallisesti loppuu. Henkilökortin tietysti pitäisi olla sidottuna opiskelun pituuteen. Pitäisi. Kaikki eri kielillä ja eri toimistoissa.

Jatkuva muuttaminen

Kyllä, minun on helpompaa mobilisoida itseni, koska minua on vain yksi ja koska minulla ei ole huonekaluja. Mutta minä muutan aina lentokoneella. Ja ei, tämä ei nyt meinaa sitä, että minulla on aina oma lentokone. Ehei, reittikoneella sitä mennään ja halvimmalla mahdollisella lipulla, koska olen lyhyt enkä siten tarvitse yhtään ylimääräistä jalkatilaa. Jos lomapakkaaminen meinaa stressata, kokeilkaa sulloa koko omaisuutenne käytännössä yhteen ruumaan tsekattavaan rinkkaan ja yhteen ja puoleen käsimatkatavaraan. Vaikka olen jo kauan sitten luopunut siitä, että ostan uusia vaatteita jos vanha ei mene rikki, jotenkin sitä tavaraa kertyy. Kun jää kaikenlaisia muistoesineitä ja papereita, todistuksia ynnä muuta sälää, minkä nyt kuitenkin haluaisi ottaa mukaan.

Henkinen pyörremyrsky

Yksi ulkomailla asumisen parhaista puolista on se, että saa ystäviä ympäri maailmaa. Yksi ulkomailla asumisen huonoimmista puolista on se, miten ystävät todella asuvat ympäri maailmaa. Aina tasaisin väliajoin tulee niitä hetkiä, kun pitää sanoa ”nähdään myöhemmin” ja se todella tarkoittaa paljon myöhemmin. Vaikka tässä miten kansainvälistyy, niin noina hetkinä sydän muuttuu ihan kylmäksi ja tuntuu siltä, että se valahtaisi jonnekin nilkkojen tasolle. Toisaalta, yhden aikakauden päättyminen tarkoittaa innostusta seuraavasta, vaikka samalla kokee haikeutta niistä kaikista hyvistä juuri koetuista hetkistä. Sitä halua ajo uuteen paikkaan, mutta siinä välissä pääsee yleensä käymään kotona. Ja kotona käyminen on aina parasta, paitsi kun pitää…
Lomien excelöinti

On ihanaa käydä kotona ja Suomessa. Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin se, että tapaa ystävän Suomessa pitkästä aikaa ja kun ystävä aloittaa kuulumisten vaihtamisen tyyliin ”kuten minä olin kahdeksan kuukautta sitten sanomassa”. Sitä aina pohtii tiällä muualla ollessaan, että unohtavatkohan ystävät minut ihan kokonaan. Ja sitä iloa, kun kerta toisensa jälkeen huomaa, että eivät he unohda. Mutta että kaikkia ystäviä ehtii vierailun aikana nähdä, pitää olla tosissaan liikenteessä. Ei voi luottaa siihen, että jollain ihmeen tavalla kaikkien aikataulut sopivat yhteen. Ehei. Tarvitaan suunnittelua, koska käytännössä koko vierailun jokainen tunti on aikataulutettava ja kerrottava kavereille, että jos haluaa kahville on minulla ”myydä torstai kahdesta viiteen tai lauantai neljästä kuuteen”. Teen sen mielelläni ja se on todella palkitsevaa. Mutta rentouttavaa lomaa se ei ole. Siitä en edes viitsi aloittaa juttua, miten paljon sylettää maksaa Suomessa yhdestä junalipusta saman verran rahaa, kuin mitä kahden viikon ruokaostokset maksaisivat Kiinassa. Ymmärrän etteivät nämä ole ihan vertailukelpoisia, mutta kuitenkin.

Mutta toisessa vaakakupissa onkin sitten uusia kokemuksia, jatkuvaa oppimista, parantunutta kielitaitoa, kasvanutta itsevarmuutta, ruokaelämyksiä, eri kulttuurien juhlia ympäri vuoden, uusi tapa katsoa omaa kotimaata ja kaikki rajat ylittävää ystävyyttä. Eli plussan puolella tässä vahvasti ollaan, päivääkään en vaihtaisi pois ja olen erittäin kiitollinen kaikesta.

Ensi viikolla sitten uudessa kohteessa!

Kommentit

  • Vesa

    Hyvä kirjoitus.

    • Hannamiina Tanninen

      Kiitos ystävällisistä sanoista, teille lukijoille minä näitä kirjoitan.

  • Hannes

    Hauska juttu. Vuosien mittaan muutot tulevat monimutkaisimmiksi kun lapset ja puoliso tulevat kuvaan. Toisaalta tulee myös taustatukea, järjestät muuttofirman, pakkaavat kamppeet konttiin, Viisumit tulevat firman puolesta, pankkiasiat pitää tosin itse hoitaa. Pikkuasioista tulee rutiini ja jossain vaiheessa alkaa pohtia kannattaako kesälomalla aina mennä samaan suuntaan..

Jätä kommentti

*