Mitä kertoa Suomen säästä ulkomaalaisille?

Leväsenlampi oli juuri saanut ensimmäisen jääpeitteen viime marraskuussa.

Leväsenlampi oli juuri saanut ensimmäisen jääpeitteen viime marraskuussa.

Mainitsin Suomen surkean kesäsään jo muutama viikko sitten. Koska aihe tuntuu puhuttavan niin ”oikeassa” mediassa, sosiaalisessa mediassa, kuin tänne asti tulleiden vierailijoiden keskuudessa, ajattelin kirjoittaa siitä vielä vähän lisää ja vertailla Suomen säätä tähän paikalliseen ilmanalaan. Kun kerron ulkomaalaisille olevani Suomesta, saan yleensä vastaukseksi nyökyttelyä ja toteamuksen siitä, että Suomi on todella hyvä maa. Että olen todella onnekas. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Sitten mainitaan Muumit ja lopuksi kysytään, että eikös Suomessa ole todella kylmä. No onhan siellä.

Kiina on maantieteellisesti yli puolitoista kertaa Euroopan kokoinen, eli erilaisia ilmastovyöhykkeitä riittää samaan tapaan kuin Euroopassa, jos ei jopa enemmän. Kiinasta löytyy niin jäätikköhuippuisia vuoria, autiomaata, yli 3000 kilometrin korkeudessa olevia kyliä, etelän valkoisia hiekkarantoja ja erittäin kosteita alueita, missä riisi kasvaa ympäri vuoden. Vaikka Kiinassa siis riittää myös lunta ja pakkasta, olen itse aina asunut eteläisessä Kiinassa, missä kaivetaan talvitakit esille, jos lämpötila laskee alle 15 celsiusasteen. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että talvitakit eivät ole kovin paksuja, eikä niissä ole vuorta kuin nimeksi. Sopisivat suomessa ehkä korkeintaan alkusyksyllä käytettäväksi.

Ensimmäinen asia, mitä pidetään todella eksoottisena on se, että meillä Suomessa on neljä selkeäasti keskenään erilaista vuodenaikaa. Siinä missä täällä etelässä taas on lähinnä yksi paahtavan kuuma kesä, kaksi vähän leudompaa kesää (kevät ja syksy) ja muutaman kuukauden todella ikävä, viileän kostea kylmä kesä (talvi). Täällä käsitys talvesta on kuin Suomen kesä. Itse asiassa täällä on aivan samanlainen ilma, sillä täällä talvella on tuoreiden mansikoiden myyntiaika. Naurattaa joka kerta, kun mainokset kertovat täällä etelässä meille, että paras tapa nauttia talvesta on ostaa tuoreita kotimaisia mansikoita. Täällä käsitys kesästä taas on se, kun lämpötila nousee yli kolmenkymmenen lämpöasteen, siinä missä suomalainen suuntaa rannalle jo kymmenen astetta kylmemmässä kelissä.

Eniten Suomen vuodenajoista kuitenkin ihmetystä herättää talvi. Että teillä ei ole siellä auringonvaloa juuri ollenkaan? Mutta kai me saamme töistä vapaata niinä päivinä, kun aurinko ei nouse. Eihän pimeässä voi mennä töihin? No kieltämättä ihan hyvä idea, mutta silloin koko suomi olisi heinäkuun lisäksi kiinni myös marraskuun ja joulukuun. Ja sitten se lämpötilojen vaihtelu. Kerron, että vuoden aikana lämpötilaero voi olla yli viisikymmentä astetta. Se vasta ihmetystä herättääkin. Voiko noin kylmässä ilmassa edes hengittää? Onko lasten vaarallista leikkiä ulkona? Ja miten ihmeessä te pysytte hengissä siellä pakkasessa? Eikös ihminen kuole, jos se joutuu pakkaseen, en minä uskalla tulla käymään siellä.

Mutta entä sitten kun näytän kuvia Suomen säästä? Miten aurinko laskee kesäyönä peilityynen Kallaveden horisontin taakse. Miten upealta metsät näyttävät kuin puiden lehdet vaihtavat väriä. Miten puut värjäytyvät lumesta valkoisiksi kylmänä talvipäivänä. Tai miten luonto herää henkiin keväällä lumipeitteen alta. Lopuksi vielä kerron talojemme olevan rakennettu niin, että niiden sisälämpötila voi olla neljäkymmentä astetta lämpimämpi, kuin ulkolämpötila. Täällä kun rakennuskanta ei oikein tunne eristystä ja ”talvella”, eli silloin kun on alle viisitoista astetta lämmintä, sisälämpötila on keskiarvo halutusta sisälämpötilasta ja ulkona vallitsevasta lämpötilasta. Eli vaikka varsinaisesti ei ole kylmä, nukun ainakin minä villasukat jalassa ja lämpökerrasto päällä.

Kaikki nämä asiat kuultuaan jokainen ystäväni on kertonut haluavansa tulla Suomeen käymään, mielellään vielä monta kertaa, että näkisi kaikki neljä vuodenaikaa. Kunpa lentoliput eivät olisi niin kalliita, Suomessa elämisestä nyt puhumattakaan.

Jätä kommentti

*