Kuva © Government Information Office, Taipei, Taiwan

Kiinassa on kolme tärkeää vuosittaista juhlaa. Elonkorjuujuhlaa muistuttava puolen kuun juhla elokuun aikaan, kiinalainen uusi vuosi noin helmikuun puolessa välissä ja suunnilleen juhannukseen ajoittuva lohikäärmesoudun juhla. Vaikka Kiinassa virallisena kalenterina käytetäänkin länsimaista kalenteria, ajoitetaan edellä mainitut juhlat kiinalaisen kuukalenterin mukaan. Siksi juhlien ajankohta vaihtelee, mutta tästä huolimatta lohikäärmesoudun juhla ajoittuu lähes poikkeuksetta juhannuksen aikoihin, joten sitä voisi varmaan kutsua kiinalaiseksi juhannukseksi.

Lohikäärmesoudun perinne on alkanut Zhou-dynastian aikaan, eli 340–278 vuotta eKr. Vaikka tarkka vuosi ei ole tiedossa, on kyseessä yli 2000 vuotta vanha kiinalainen perinne. Tähän liittyvä tarina kertoo, että dynastian aikaan aikaisemmin virkamiehenä työskennellyt runoilija Qu ryhtyi kritisoimaan valtaapitäviä liian voimakkaasti. Tämän seurauksena hänet passitettiin vankilaan, missä hän kirjoitti runokokoelmansa. Vuosikymmeniä vankilasta pääsyn jälkeen hän joutui jälleen pidätettävien rikollisten listalle, mikä sai Qun niin kovan epätoivon valtaan, että hän päätti heittäytyä jokeen. Hänen runonsa ja kritiikkinsä oli kuitenkin saanut ihmisten sympatiat puolelleen. Kun tieto hänen heittäytymisestään levisi paikallisessa kylässä, hyppäsivät ihmiset veneisiinsä ja meloivat nopeasti etsimään ruumista. Kun ruumista ei meinannut löytyä, heittivät kyläläiset veteen riisipalloja, jotta kalat eivät söisi ruumista.

Traagisesta alkuperästä huolimatta juhlan perinteitä vaaditaan edelleen, mutta paljon iloisemmassa hengessä. Päivä onkin yksi harvoista yleisistä vapaapäivistä kiinalaisissa maissa.  Kuten varmaan arvasittekin, lohikäärmesoudun juhlan aikaan soudetaan yhä edelleen lohikäärmettä muistuttavia veneitä – tällä kertaa kilpaa toisia veneitä vastaan. Tai melominen lienee ehkä oikeampi ilmaisu. Ja kuten kaikkiin kiinalaisiin juhliin oleellisena osana kuuluu, myös tällä juhlalla on oma perinneruokansa. Höyryttämällä kypsytetty, bambunlehtiin kääritty riisipallo kätkeee sisälleen melkein mitä vain naudanlihasta makeaan punapapukastikkeeseen. Joka kadunkulmassa tällä viikolla myytävä välipala maistuu muuten muillekin kuin paikallisen joen kaloille. Kiinalaiset maahanmuuttajat ovatkin vieneet juhlan mukanaan monelle mantereelle. Taiwanin ja Kiinan eteläosan lisäksi juhlaa vietetään ainakin Singaporessa, Malesiassa, Kanadassa ja Yhdysvaltojen länsirannikolla.

Olen saanut kerran aikaisemmin osallistua lohikäärmesoutuihin Hongkongissa, mutta se oli lähinnä hauskanpidon vuoksi. Tärkeintä oli voittaa naapurikoulu, missä onnistuimme. Tällä kertaa tilanne on toinen. Olemme kolme kuukautta heränneet joka arkiaamu 5:30 harjoittelemaan ennen tuntien alkua. On kestetty sateet, kosteat helteet, venähtäneet lihakset ja murtuneet kylkiluut. Kaikki huipentuu huomenna, kun mittelemme Taipein lohikäärmesoutumestaruudesta. Kolmipäiväinen tapahtuma on todella suuri ja suosittu: mainoksia siitä on ollut viikkokausia ympäri kaupunkia ja osallistujia on yli 6000. Mutta tärkeimpänä on se, että tämä on yksi viimeisiä paikkoja maailmassa, missä vielä soudetaan alusta asti käsin tehdyillä veneillä. Muualla lasikuituveneet ovat lähes kokonaan korvanneet puiset, mikä on todella harmi. Eihän niissä edes ole koristeena kymmeniä kiloja painavaa lohikäärmeen päätä. Mutta jatkajia käsityöperinteelle ei tahdo löytyä.

Kävipä kisassa miten tahansa, olen todella otettu, kun saan näin ulkomaalaisena olla mukana kannattelemassa tuhansia vuosia vanhan perinteen jatkumoa. Tällaista kokemusta ei nimittäin tule montaa kertaa elämässä eteen. Pitäkää siis meille peukkuja.

Hyvää juhannusta kaikille! Nauttikaa perinteistä, olivat ne tuhansia vuosia vanhoja tai vaikka äsken mökkitiellä keksittyjä.