Kun kaikki viedään alta

Ajattelin pyyhkiä pölyt ja alkaa kirjoittamaan pitkästä aikaa tänne blogitekstiä. Viime kerrasta on kulunut melkein pari vuotta.

Monet tietävät minut henkilönä joka on kameran kanssa ympäri Suomea eri urheilutapahtumien äärellä valokuvaamassa. Nytkin normaalisti oli talvikauden pelit lopuillaan ja Veikkausliiga, Kansallinen Liiga ja muut lajit alkamassa ulkona, mutta toisin kävi. Korona iski ja lujaa.

Kuulun siihen ryhmään joka tienaa pääosaisen tulonsa freelance-valokuvaajana ja varsinkin urheilusta koostuu suurinosa vietetyistä hetkistä kameran takana, tämä kansainvälinen pandemia kun iski jokaiseen sarjaan ja seuraan, aiheutti se myös minulle täysin uuden tilanteen. Yksitellen sain soittaa ja perua sovitut kuvauskeikat ja asennoitua olemaan ilman sitä normaalia arkea.

Eniten tässä tilanteessa päänvaivaa aiheuttaa, että ei voi tietää miten kauan tämä jatkuu. Olen jo kirjoitellut eri säätiöille apurahahakemuksia ja koittanut miettiä lukuisia keinoja miten penniä saa venytettyä.

Mutta on tässä toisaalta myös omat hyvätkin puolensa! Saan rauhassa keskittyä miettimään tulevia asioita, rakentaa portfoliotani, kirjoitella mahdollisesti lisää tätä blogia, viettää enemmän aikaa jutellen ihmisten kanssa kun arjessa ei niin paljoa ehdi. Niinhän se menee, että aina jostain huonosta syntyy myös jotain hyvää.

Se mikä myös harmittaa kun monet sarjat jouduttiin peruuttamaan, on se että ei kerennyt näkemään miten pitkälle joukkueet joiden pelejä kauden aikana eniten kuvasin, olisivat päässeet. Kuten esimerkiksi KalPan naisten joukkue. Heillä olisi ollut edessä ensimmäistä kertaa historiassa finaalisarja Naisten Liigassa ja vastaan olisi asettunut Kiekko-Espoo.


Myös Lentopallon Mestaruusliigan loput pelit jäi pelaamatta ja siinäkin mielenkiinnolla olisin odottanut, että nappaako Savo Volley minkäväristä mitalia.

Jääkiekon Liigassa myös sarja keskeytettiin ja KalPa olisi päässyt pudotuspeleihin, mikä olisi ollut heidän lopputulos? Sitä emme tule tietämään. Juhlakausi sai vähän apean lopun, mutta toisaalta koko kausihan oli juhlaa!

 

Jalkapallossa naisten ja miesten osalta Suomen Cupin pelejä kerettiin pelailla josta täytyy nostaa KuPS naisten upea suoritus kaatamalla hallitseva mestari HJK ja etenemällä itse jatkoon, joukkue sai tuosta pelistä varmasti itseluottamusta tulevaan kauteen!


Jääpallo lukeutui niin harvoihin lajeihin jossa pelit kerettiin pelata loppuun ja kausi saada pakettiin josta onnittelenkin Akillesta Bandyliigan mestaruudesta! Hopealle tuli Veiterä ja pronssia nappasi JPS. Kävin tuon Bandyliigan pronssipelin valokuvaamassa Mikkelissä jossa Kampparit ja JPS pelasivat vastakkain, peli pelattiin tyhjille katsomoille.

 

Kaiken kaikkiaan vaikka tuntuukin oudolta ja hämmentyneeltä ja surulliselta ja epätoivoiselta ja ei koskaan tiedä milloin kaikki palaantuu ennalleen, onneksi voi nauttia kuitenkin siitä, että on kerennyt olla todistamassa ja tallentamassa hetkiä aina kun mahdollista!

Otetaan ilo irti niistä pienistä asioista ja pidetään toisistamme huolta!

Minä olen valmis kun tämä kaikki on ohi ja pääsen jälleen haistamaan ilmassa urheilun romantiikkaa ja nappaamaan ne hetket mitkä tulee jäämään historiaan aina.

Jätä kommentti

*