Olen aloittanut valokuvauksen kuten monet muutkin, eli menemällä luontoon. Suomessa saamme olla onnekkaita vuodenajoista. Saamme katsoa tuota taulua joka vaihtaa värejään, tuoden meidän eteen aina uutta ihasteltavaa. 

Tänään vietetään Suomen luonnon päivää, istun matkalla kotiin, vaikka mielessä istunkin järven rannalla katsomassa meidän luontoa. Meidän pitäisi muistaa välillä pysähtyä ja arvostaa mitä meidän ympärillämme on, ei jokainen voi samaa kokea.

Kuvasin viime talvena Talvipäivänseisausta Varkaudessa ja jututin Australiasta tullutta naishenkilöä, hän kertoi nähneensä nyt ensimmäistä kertaa lunta, ja hän silmin nähden nautti siitä.

Me kiroamme jokainen talvi lumet suurinpiirtein pois. Ehkä joskus voisimme myös arvostaa sitä?

Toki, jos saisin henkilökohtaisesti valita, niin kävelisin aamuyöstä kolmen aikaan venesatamassa katsoen horisonttiin, kylmyys ja metrien korkeudella olevat lumikinokset ei aina kyllä nappaa.

Entäpä syksy? Se värien aika, ja kevät, se uuden elon synty. Nämä kaksi vuodenaikaa on monien mielestä inhokkeja, loskaa, räntää, likaista, ja pimeyttä.

Itse olen kuvaamisen ansiosta pystynyt näkemään kaiken tuon taakse ja osannut arvostaa värejä mitä tuolloin luonnosta löytyy, vaikka se tarkottaisi että upottaisin jalkani mutalammikkoon, että saan kuvan veneestä joka on täynnä vettä.

Lopuksi tämän jaarittelun jälkeen voinkin laittaa kesäisen kuvan ja toivottaa kaikille lukijoille hyvää Suomen luonnon päivää! Nautitaan siitä mitä meillä on, se on arvokasta.

Sinulle joka luet tätä, kerro ihmeessä mieluisin vuodenaika!