Tauko

Tauko on aina tervetullut, mikäli siihen ei liity pakkoa. Tulitauko, ruokatauko, lepotauko, tupakkatauko, pidäpäs-nyt-tauko -tauko, neuvottelutauko, keikkatauko, ottelutauko ja onhan näitä. Tauko liitetään olennaisesti lepoon ja rauhoittumiseen. On myös niin, että vauhtiin päässeet eivät hevillä taukoon ryhdy. Aselepo on mahdoton ajatus sotahullulle, niin kuin ruokatauko on anorektikolle, puhemaanikolle neuvottelutauko tai tupakoimattomalle on tupakkatauko. Jos ihminen […]

Lue lisää

Innosta ikuiseen iloon

Voi sitä innostuksen määrää, kun ihminen jostain innostuu. Asian en tarvitse olla kummoinen, mutta ääripäässä ovat sitten todella isotkin aiheet. Itselleni innostuksen aiheeksi, josta riittää puhetta parhaimmillaan viikoiksi, voi nousta Aku Ankan erityisen hieno tarina, niityllä lepäilemässä nähty sonnimullikka, kauan kadoksissa ollut pikku-esine, kolikkopelin pikkupanostuksella saatu kympin voitto(!!) tai uusi kausimaku lempijogurtissani. Suurista intoutumisista ja […]

Lue lisää

Antaa sataa!

On sitä huonompiakin päiviä kuin nuo kaikkien parjaamat sadepäivät. Sadesäällä ei tapaturmia eikä onnettomuuksia tapahdu lainkaan niissä mitoissa kuin mitä tapahtuu aurinkoisina päivä. Ei tapahdu ei, koska suurin osa kansasta sulkeutuu koteihinsa. Sataa ja ihminen käpertyy itsesäälissä takan tai telkun tai Facebookin äärelle ja kaiholla pläräilee kuvastoja aurinkorannoista? Kansalainen kampeaa itsensä ulos vain äärimmäisessä tapauksessa, […]

Lue lisää

Perkeleellinen mekkala

Myllerrys ja älämölö. Ihan turhasta ja suotta. Monestakin asiasta. Mistä milloinkin. Joku sen nostattaa ja saa mitä on lähtenyt hakemaankin: mediamylläkän, moniäänisen paheksunnan, julkisuutta. Kansan lynkkausmieli on huippulukemissa ja sanoillansa kansaa sijoiltansa heilauttanut on turvassa tietokoneruutunsa takana. Ilman aikomustakaan pysyä sanojensa takana. Ennemmin tai myöhemmin, hän sanansa, anteeksi pyydellen, hakee takaisin. Se kuuluu julkisuuspeliin. Yleensä […]

Lue lisää

Kirja, kirjasta, kirjaan

Kirja, tuo rakas lapsi jolla on nimiä niin, jottei mitään rajaa. Jokainen kirja kun on erikseen nimetty; Sinuhesta Putkinotkoon, Raamatun ja Koraanin kautta Gulliverin matkoihin…ja lukematon, laskematon määrä kaikkea siltä ja väliltä. Kirjan ilmiasu on perinteisesti kovakantinen paperinivaska tai vastavaanlainen pehmeäkantinen, pokkariksi ristitty painotuote. Kirjantekijän, (kirjailijan), ilmiasu taas puolestaan oli perinteisesti hieman alkoholille tuoksahtava, rypppyisessä […]

Lue lisää

Matkailu kutistaa (kalloa)

On ollut se aika kesästä, kun olen saanut pakata itseni, vaatteeni ja sulhasen autoon ja asettua reissun päälle. Saanut jo palatakin tuolta tiivisti pakatulta matkaltamme. Ehjänä. Matkojen ei tarvitse suuntautua etelä-Afrikkaan, Amerikan mantereelle, Välimerellisiin maisemiin tai edes naapurimaihin. Riittää, että irtoaa tavallisesta arjestaan tarpeeksi kauaksi, jotta jaksaa taas katsoa lähelle ja lähellä oleviaan. Sen ei […]

Lue lisää

Wanhan ajan uimamaisteri

Onko elämää loman jälkeen? Onko yleensäkään elämää. Ihminen valitsee ja tekee itse ne hetket, jotka ovat hänelle merkityksellisiä. Vainko loma-aikaan ihmisellä on lupa ja oikeus toteuttaa omaa tahtoaan, tehdä mitä mielii ja luoda merkityksiä elämäänsä? Jos ei tarkoitus olekaan saada aikaan suurta, niin suurta tuppaa syntymään, silloin kun ei olla pakon edessä, työuraa puurtamassa eikä […]

Lue lisää

Kirjoituskärpänen ja lukutoukka

Kirjoittamisen vaikeus, sen kirous ja helppous. Kaikki nämä voivat olla totta yhtä aikaa ja samalla kirjoittajalla. Jos kirjoittaja sanoo kirjoituksiensa tulevan aina ilman ponnnisteluja ja jännitettä, ovat kirjoitukset sitä sun tätä ja suurimmaksi osaksi juuri sitä. On nähtävä vaivaa, kuunneltava itseään, pureuduttava sielunsa sopukoihin, ajateltava kirjoituksen syvyys- tai pinnallisuusastetta ja lukijakuntaa. Kukaan kun ei kirjoita […]

Lue lisää