On sitä huonompiakin päiviä kuin nuo kaikkien parjaamat sadepäivät.
Sadesäällä ei tapaturmia eikä onnettomuuksia tapahdu lainkaan niissä mitoissa kuin mitä tapahtuu aurinkoisina päivä.
Ei tapahdu ei, koska suurin osa kansasta sulkeutuu koteihinsa.
Sataa ja ihminen käpertyy itsesäälissä takan tai telkun tai Facebookin äärelle ja kaiholla pläräilee kuvastoja aurinkorannoista?
Kansalainen kampeaa itsensä ulos vain äärimmäisessä tapauksessa, taisteltuaan ensin puolisonsa tai lastensa tai itsensä kanssa siitä, kuka (ihme!) hilaa koiran ulos nyt, kun sillä on hätä!
Ei lähde rientoihin. Ei kaahaamaan valtateille auringonpistoksissaan kolaroimaan muut tienkäyttäjät ja itsensä synkiksi tilastoluvuiksi.
Eikä intoudu molskimaan vesistöissä niin, että lopulta hukkuu. Ei huudattamaan moottoriveneitä ja karahtamaan kareille samoin seurauksin.
Ei sadeilmalla myöskään ryypiskele puistojen kulmissa ja soita poskeaan lähimmilleen siihen malliin, että joku samaa harrastava lähimmäinen heivaa lopulta hengiltä.

Mitä vikaa siis on sateisissa päivissä. Ei paljon mitään, jos niitä ihan todella vertaa aurinkoisiin.
Aurinkopäivien miinusmerkkien lista on loputon.
Jos kukaan on koskaan ajatellut mitään tärkeää hien kummutessa joka ikisestä huokosesta, niin ajattelun lopputulosta en tahdo kuulla. En.
Miten teet töitä?
Kädet lipsuvat, suuta kuivaa ja päällimmäisenä mielessä ovat sauna ja saunaoluet.
Jos kuumuutta kestää tarpeeksi, alat olla siinä tilassa, että huutelet löylyä lissää ja heiluttelet kuvitteellista kauhaa kohti toimiston muuta väkeä ja päätelaitteita. Sihauttelet pepsipulloja määrättömän määrän auki, kittaat ne ja röyhtäilet kuuluvasti.
Jos olet asiakaspalvelussa tilanne on aivan sama.
Vaikeaa tapahtunutta on pomolle jälkeenpäin selvitellä, kun mielestään mielipuolen palvelemaksi joutuneet asiakkaat ovat olleet häneen yhteydessä.
Sikäli mikäli et ole joutunut jo paikanpäältä valkotakkisten kyyditettäväksi.
Ilmastointi kun ei toimi (koskaan!) ja tuulettimet on joku urho rohmunnut, ikään kuin lisäpalkkioina, kotiinsa.

Sadepäivinä työt taas saavat aivan uuden hohteen. Ne suorastaan kutsuvat tekijäänsä.
Teet mielelläsi rästiin jääneet työt ja kyseletpä vielä lisätöitäkin. Hyvin tehdyn työpäivän jälkeen on mahtavan hienoa sulkeutua kotiinsa ja heittäytyä vapaalle ihan oman tahdon mukaan, kun ystävätkään eivät ole kärttämässä kesäterassille.
Voi myös painua elokuvateatteriin ja sieltä päästyään ei taaskaan tarvitse kuunnella ehdotuksia terassille menosta tai kapakkaankaan, koska sataa.

Viikonloppusateet ovat luku sinänsä.
Saat järjestetyksi vaatekomeron, kirjahyllyn, kengät ja eteisen naulakon, etsiä kadonneet sukkaparit, pyöräyttää parit koneelliset, riidellä vanhat riidat uudestaan (viihdettä!) ja saatella keskenjääneet pikkurempat loppuun.
Energiaa on aivan loputtomasti. Se tulee siitä adrenaliinista, kun luulee kaipaavansa aurinkoa ja vihaavansa sadetta. Selväksi on tullut, että asia on juuri toisinpäin.
Meidän luulottelumme siitä, että koko maailma pyörii auringon ympärillä, on valheellista ja liioiteltua.
Aurinko on yliarvostettu valopallo.
Kukaan ei kehoita sammuttamaan aurinkoa, mutta hurja vaahtoaminen sen ympärillä ja ehdoilla on armotta out!
Aurinko on ja siellä se pysyy. Eikä sille mitään tarvitse tehdä, mutta puolipilvinen päivänpaiste sadesäiden kanssa on parhainta elämisen kannalta.

Sateinen ja synkkä ilma on oivaa lääkettä myös alakulolle.
Mikä virkistääkään mieltä paremmin kuin kuulla, että naapuri sai kauheat veromätkyt tai joku puolituttu ajoi ylinopeutta niin, että kortti joutui hyllylle. No niin.
Kaikkein parhaiten mieli virkistyy kuitenkin, kun näkee ettei luonto aina kylve auringossa, vaan sadetta tulee taivaan täydeltä.
Sitä kun alakulon riivaama ihmispolo katselee lämpimästä ruudun takaa, niin johan alkaa olo hellittää. Sade piiskaa armottomasti maisemaa, mutta ihminen kipaisee kuuman kaakaomukin käsiensä väliin ja asettuu sohvankulmaan lukemaan Hotakaisen viimeisintä. Kipaiseepa vaikka vahvan rommitotin ja vaihtaa kirjankin Melleriin. Laittaa vanhaa kunnon Beatlesia kuulumaan vanhasta vinyylisoittimestaan. Sitä ei vaihda.
On vain iloinen siitä, että luonto tekee tehtävänsä ja me saamme tehdä mitä tahdomme.
Nyt, kun sataa.