Matkailu kutistaa (kalloa)

On ollut se aika kesästä, kun olen saanut pakata itseni, vaatteeni ja sulhasen autoon ja asettua reissun päälle.
Saanut jo palatakin tuolta tiivisti pakatulta matkaltamme. Ehjänä.

Matkojen ei tarvitse suuntautua etelä-Afrikkaan, Amerikan mantereelle, Välimerellisiin maisemiin tai edes naapurimaihin.
Riittää, että irtoaa tavallisesta arjestaan tarpeeksi kauaksi, jotta jaksaa taas katsoa lähelle ja lähellä oleviaan.

Sen ei oikeasti tarvitsisi olla kuin vaikkapa Heinäveden luostarissa järjestettävä hiljaisuuden retriitti, (liekö siellä sellaisia pidetään – `vink-vink´) tai mikä tahansa, missä oikea elämisen tahti unohtuu.
Me kaksi kun emme ole luostari-tyyppisiä, mistä sitäkään tietää tulevaisuudessa, niin loma-aktiviteettimme löytyivät Tallinasta ja Kotkan Meripäiviltä.
Me kaksi kun emme ole varakkaitakaan, mistä sitäkään tietää tulevaisuudessa, niin loma-aktiviteettimme löytyivät siksikin Tallinnasta ja Kotkan Meripäiviltä.

Me kaksi tiedämme, että arki muuttaa väriään jo heti moottoritielle päästyämme.
Arjesta tulee vaaleanpunaisempi ja jätti-huoltoasemilla nautituista aterioistakin tulee juhla-aterioita, vaikka samoja murkinoita söisi samaisilla huoltoasemilla ja samaa moottoritietä ajelisi arkenakin.
Matka jatkuu ja tunnelmat sitä mukaa kohoavat. Odotukset, loman alkumetreillä, ovat aina suuret.
Pettymyksiltä ja pieniltä riidanpoikasilta ei kukaan voi retkillään välttyä ja nekin kuuluvat asiallisesti hoidettuun lomailuun. Paino sanalla asiallisesti.
Ollaan kovan luokan näyttelijyyden puolella, jos ei yhtäkään riitaa saa matkatoverinsa kanssa aikaan.
Yksinmatkustavat reppureissaajat ovat luku sinänsä.
Miten lienee heillä, kun pinna kärvistyy: alkaako armoton itsensä sättiminen keskellä Kööpenhaminan rautatieasemaa, kun aikataulut ovat lukutaidon tuolla puolen tai Lontoon tullitarkastuksessa, jossa sätkätupakkasi herättävät turhaa (ja tarpeetonta!) kiinnostusta?
Enkö minä s…tana osaa enää lukea tai enkö piru vie osannut jättää noitakin sätkävehkeitä pubin pöydälle.
Saattaahan olla niinkin, että suoraa, römeää huutoa huutava rinkka-ihminen, jossain vieraassa maassa, purkaa patoutumiaan ja lähtee eheämpänä ja mieleltään virkistyneenä kohti uusia seikkailuja. Heille se suotakoon. Siihen ei viranomaisia hätiin tarvita. ;-)

Meitä kun on kaksi, niin mikä ihana mahdollisuus se onkaan, kun saa suoraan ihminen ihmiselle torata. Kunhan ärjy-vaihde ei jää päälle. Eikä se jää. Maisemat ja muuttuvat tilanteet pitävät siitä huolen.
Suhde lujittuu, kun saa antaa toiselle anteeksi ja toinen osaa sitä pyytää.

Mitenkö meidän lomaretkemme sitten meni? Irroittauduimmeko arjesta?
Meni liian nopeasti, meni oikein hyvin, täytti kaikki lomailun tunnusmerkit ja ylitti paikoin odotukset.
Paikoin ei. Kotkasta, viime hetkillä, saamamme majatalon ilmastointi jätti toivomisen varaa. Paljon. Mutta mitäpä tuosta. Hikoilulla ja pienellä kitinällä siitä selvittiin.
Meripäivien ohjelmisto virkisti (meidän) rockihmisten sielunmaisemaa ja Eppu Normaali antoi niille loppuhuipentuman, johon muistijälkeen mielellään tulee palaamaan.
Teemu Selänne oli oma lukunsa, mutta siitä te olettekin lukeneet iltapäivälehdistä. Tämä tyttöpä se pääsi ihan Teemun polvelle saakka istumaan…

Ensimmäinen kohteemme -Tallinna taas on aina kokemus, josta ei jää pienintäkään pahaa sanaa. Ystäväkansamme upea kaupunki. Historia havisee niin, että korvat jäävät pitkäksi aikaa soimaan.
Lomamme onnistui. Vaikka satoi. Joka päivä. Paitsi kahtena. Sitä ei meinannut muuten nyt, tätä kirjoittaessa, edes muistaa. Siinä sen näkee.

Kallonkutistusta parhaimmillaan, sanan positiivisessa merkityksessä, on matkailu.
Avartamisesta en tiedä. Vaan taitaapa sittenkin olla sama asia. Suuntautui matka sitten lähelle tai kauas.
Kaikilla on omanlaisensa matkavaatimukset.
Kadehtimatta ketään. Voittaja on se, joka matkaltaan palaa, kun on sinne lähtenyt!

Kuka lähtee ja kuka jää? Jos jäät, niin muista ainakin vaihtaa kanavaa. Niinpä.
Sanalla sanoen: lähde!
Loma-asenteella – viikoksi, kahdeksi… kyllä sitten taas jaksaa.
Vaikka Matti kukkaroon asettuisikin seuraavaksi kuukaudeksi asumaan.
Kyllä Matin kanssa aina pärjäilee ja on se sen arvoista!

Kommentit

  • Kilinä

    Oli ilo lukea, kuinka omalta tontilta irtautuminen voimaannuttaa. Nyt on virtaa ja voimaa pitkäksi pätkäksi….ja tuo on ihailtavaa rehellisyyttä. Halaus päivään. AURINKOISESSA MANSESSA, täällä, KUKKAISVIIKOSTA NAUTTIMAAN.

  • Jaana

    Aina niin taatulla loistavalla huumorilla höystettyjä juttuja on ihana lukea..Saa itsellekkin uutta näkökulmaa asioihin .Niistä tulee hyvälle tuulelle ja iloiselle mielelle ja jää odottamaan seuraavaa :)

Jätä kommentti

*