Ajatussuunnistusta. Mihin suuntaan vie korkeakoulujen tie?

On ollut vähän ristiriitainen olo.

Koulujen lukuvuosi on alkamassa. Mediassa käydään keskustelua ja kuullaan huolestuneita puheenvuoroja ja esimerkkejä siitä, miten korkeakouluopiskelijat ovat uupuneita ja ahdistuneita etäopiskelun jatkuessa.

Opiskelijoiden hyvinvointi on yhteinen huoli

Jotkut ovat jo sairauslomalla, osa aikoo pitää välivuoden lähiopiskelua odotellessa. Jotkut eivät ole ottaneet opiskelupaikkaa vastaan tälle syksylle, jos ja kun luvassa on etäopiskelua. Isolla osalla toki kaikki on hyvin ja opinnot etenevät.

Ammattikorkeakoulujen rehtorit ovat huolissaan nuorista ja toivovat, että syksy voitaisiin aloittaa kampuksilla opiskellen (arene.fi). Jokainen korkeakoulu tekee omat ratkaisunsa. Erityisesti tämän ja viime vuoden aloittaneille pyritään kuitenkin tarjoamaan vähintään hybridiopiskelua, jossa lähiopiskelun määrä on viime talvea suurempi.

Digivisiossa on korkeat tavoitteet

Samaan aikaan korkeakoulujen Digivisio2030-hankkeen mukaisesti kehitetään tietojärjestelmiä, opiskelijan digiohjausta ja e-opintotarjontaa tavoitteena luoda Suomesta joustavan oppimisen mallimaa. Digivision mukaan Suomi on vuonna 2030 koulutuksen globaali edelläkävijä, jonka korkeakoulutus tuottaa hyviä oppimistuloksia, on laadukasta, monipuolista, joustavaa ja tehokasta ja sopii elämäntilanteisiin ja erilaisiin tarpeisiin.

Kesän ja loman jälkeen huomaan ajatukseni hakevan suuntaa, mihin kehittämisen panoksia olisi nyt syytä keskittää: lähiopiskelun turvaamiseen vai digiratkaisujen kehittämiseen? Ja ovatko tavoitteet lopulta ristiriidassa keskenään?

Korona-aika ei anna vaihtoehtoja. Se uuvuttaa

Korkeakouluopiskelijoiden uupumisesta kertovissa jutuissa todetaan usein myös, että etäopiskelu sopii joillekin opiskelijoille hyvin. Joillekin se on ainoa mahdollisuus opiskella työn ohessa.

Digivision linjauksissa lukee ”sopivuus elämäntilanteisiin ja tarpeisiin”. Korona-aikana pedagogisissa ratkaisuissa ei ole ollut mahdollista ottaa huomioon, mikä opiskelumuoto sopisi kenellekin, vaan kaikille on ollut tarjolla lähes yksinomaan etäratkaisuja. Se aiheuttaa uupumista ja opiskeluhaluttomuuttakin osalle.

On sanottu, että korkeakouluopiskelussa ei ole enää paluuta aiempaan normaaliin. Siitä seuraa, että entistä suuremmalla syyllä e-opiskelua pitää kehittää: tarjontaa, pedagogisia ratkaisuja, prosesseja. Erityisesti etäopiskeluun liittyvä pedagogiikka ja opiskelijoiden ohjauksen ratkaisut on syytä pitää korkealla prioriteettilistassa.

Päädyn siis ajatussuunnistuksessani savolaiseen ratkaisuun: ei joko-tai vaan sekä-että. Tarjolle tarvitaan sekä lähiopiskeluvaihtoehtoja että entistäkin laadukkaampia etäratkaisuja ja pedagogiikkaa, koska ne ovat väkisinkin osa tämän päivän joustavaa korkeakoulutusta.

Marja Kopeli
koulutusasiantuntija, jatkuva oppiminen
Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*