Arjen arvostus

Juhlat on juhlittu. Kuva: Salla Seppänen

Joulu, uusivuosi ja loppiainen on juhlittu. Tehtaiden seisokit ja sairaaloiden osastosulut ovat päättyneet. Koulut, ammattikorkeakoulut ja yliopistot täyttyvät opiskelijoista. Työt ovat alkaneet taas täysillä. On palattu arkeen, odottamaan seuraavia juhlapäiviä eli pääsiäistä. Sitä ennen meillä on edessämme 78 arkipäivää, jos sunnuntaita ei lasketa arkipäiviksi.

Arjen vastakohta on juhla. Filosofian tohtori Reija Satokankaan mukaan arkea ja juhlaa ei vielä 1800-luvun agraariyhteiskunnassa eroteltu toisistaan, koska elämä oli leivän hankkimista päivästä toiseen. Palkkatyön, kaupungistumisen ja teollistumisen myötä arjesta tuli yhä selkeämmin vastakohta vapaa-ajalle.

Arvostamme vapaa-aikaa ja siihen kohdistuu paljon odotuksia ja suunnitelmia. Samaan aikaan arkea kuvataan rutiiniksi ja tavanomaiseksi, jopa tylsäksi pakkopullaksi, jota vaan on pyöritettävä. Puhutaan arjen harmaudesta ja ankeudesta. Korostetaan, että tarvitaan arjesta irtiottoa, joita voi tehdä lomalla ja vapailla. Miksi ihmeessä ajattelemme näin?

Arkea ovat kaikki ne asiat, jotka täyttävät aamumme, päivämme, iltamme ja yömme. Arki on läsnä suurimman osan valveillaolo aikaamme, ja arjen tapahtumat tuovat merkityksiä ja kokemuksia, haasteita, oivalluksia ja onnistumisen tunteita. Arki on itse asiassa elämämme perusta. Arjessa me kehitymme ihmisinä osaaviksi, tunteviksi ja yhteisöllisiksi toimijoiksi. Minun arkeni liittyy sinun arkeesi ja yhdessä elämme arkea jakaen ajatukset, tunteet ja teot.

Tv-sarjoissa esitetty arki luo fiktiivisen, mutta todentuntuisen käsityksen sitä millaista arjen tulisi. Osaltaan tämä vaikuttaa siihen, ettei arkea ei arvosteta riittävästi tämän päivän hektisessä elämässä, jossa koko ajan täytyy tapahtua jotain ”fantsua” ja ”coolia”. Omalta osaltani voi todeta, että Salkkareiden esittämä arki on kaukana minun todellisuudesta, sillä sarjan ihmissuhteiden käänteet ja vaikeudet ovat niin kuluttavia, ettei niiden kanssa jaksaisi oikeasti elää arkeaan.

Jokaisen arki on ainutlaatuinen, vaikka emme tule sitä tiedostaneeksi jokapäiväisessä elämässämme. Minun arkeni alkaa puurolautasella ja aamukahvilla radiouutisia kuunnellen. Työmatkalla virittäydyn päivän tapahtumiin ja nautin siitä kun saan työssäni kohdata ihmisiä, joilla on osaamista ja näkemystä. Yhdessä rakennamme huomista.

Illalla kun palaan töistä kotiin teen ruuan, lenkkeilen, saunon ja ehkä vielä luen s-postia ja kirjoitan. Illan päätteeksi vaihdan ajatuksia puolisoni kanssa. Ei siis mitään ”fantsua” ja ”coolia”. Vaikka arki on huomaamatonta silloin kun se ns. sujuu, niin sen arvo on meille suuri. Tämän huomaamme vasta silloin, kun arjessa tapahtuu muutos, kuten sairastuminen tai muutto toiselle paikkakunnalle.

Arjen tiedostaminen auttaa itseä muokkaamaan siitä sellaisen, että sen arvo omassa todellisuudessa kasvaa. Olisiko syytä pysähtyä miettimään mistä minun arkeni koostuu? Milloin koen flowta, positiivisuutta ja voimaantumista? Milloin taas ahdistun, pelkään ja turhaudun? Vanha sanonta, jokainen meistä on oman onnensa seppä pitäneen paikkansa – ainakin osittain.

Minun uuden vuoden lupaukseni on olla onnellisempi arjessa.

 

Salla Seppänen, koulutusvastuujohtaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*