Herreys lauloi voittoisasti 1984 Euroviisuissa Diggi-loo Diggi-lei, alla tittar på mig. Tähän yrityksenkin pitää pyrkiä. Näkyvyyteen maissa, merellä, ilmassa ja somessa.
Keski-ikäiset liike-elämän konkarit ovat alkaneet pelätä nuoria diginatiiveja, joiden kuvitellaan hallitsevan maailmaa. Yrityksillä on aiheellinen huoli digilisaation tuomista muutoksista ja pakenevista rahavirroista.
Lohdutukseksi voin kertoa, etteivät nuo diginatiivit ole syntyneet perinteiset markkinointikeinot jalassa. Onneksi. Innokkaimmat oppivat kikat kyllä nopeasti, markkinoinnin oppitunnit ovat nykyisin todella luovia, moderni myynti on uinut joka paikkaan. Digiloohon ehtii silti vielä vanhempikin mukaan.
Useat yritykset ovat maksaneet liikaa siitä, että näkyvät ”somebookissa” eli Facebookissa, nousussa olevassa Instagramissa tai Twitterissä. Uutta liiketoimintaa tai uusia digitaalisia tuotteita ei kuitenkaan ole nähty odotetusti, taloudellisista tuloksista puhumattakaan. Ei riitä, että joku ”tykkää” tai kotisivu on optimoitu kännykkääkin varten. Henkilöstö on koulutettava mukaan sosiaalisen median käyttöön. Visiönäärit käyttävät tästä nimeä employee advocacy eli työntekijälähettilyys, sisältömarkkinointi kuuluu siis kaikille. Toinen somesudenkuoppa näyttäisi olevan digimarkkinoinnin yksilöllistämisessä. Sitä kun ei vielä aidosti ole.
Suosittelen kisälliperinteen hyödyntämistä yrityksen uuden myynnin ja markkinoinnin suunnittelussa. 50-luvun markkinointiteoriat ja pitkä myyntiura ovat yhä kovaa valuuttaa. Ota kuitenkin diginatiivi opiskelija mukaan markkinointiin, saat somen kaupan päälle.
Ulla Pekkarinen
Liiketoimintaosaamisen lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu
