Ei e-oppi ojaan kaada

Sähköiset oppimisympäristöt ja verkko-oppiminen ovat tulleet jäädäkseen. Paluuta entiseen ei tässä suhteessa ole. Sen sijaan että kiistelisimme siitä, millaiset opetusmenetelmät ovat parhaita tai mitä voi tai ei voi oppia verkossa, olisi hedelmällisempää pohtia monimuotoiseen opettamiseen, oppimiseen ja opiskeluun liittyviä mahdollisuuksia. Vaikka muutokseen liittyy aina myös pelkoja, tulisikin keskittyä mahdollisuuksiin. Maailma muuttuu ja useimmat meistä, halusimme tai emme, siinä mukana.

Verkko-oppimisympäristöjen hyödyntäminen on tällä hetkellä kiinteä osa käytännössä jokaisen suomalaisen oppilaitoksen arkea. Kiitos koronan, pakko on myös paras motivaattori. Vannoutuneimmatkin lähiopetuksen kannattajat ovat joutuneet koulujen sulkeutumisen myötä tarttumaan zoomia tai teamsia  sarvista. Kokemusperäistä tietopääomaa verkkovälineiden mahdollisuuksista on kokeilujen ja kokemusten kautta syntynyt valtavia määriä. Tulevaisuuden kannalta onkin keskeinen kysymys, kuinka nämä kokemukset niin onnistumisista kuin epäonnistumisista käytetään hyödyksi opetusta ja oppimista kehitettäessä.

Teknologia muokkaa ja mahdollistaa uusia tapoja tuottaa ja kuluttaa palveluja. Koulutus ei tässä suhteessa muodosta poikkeusta. Verkko-oppiminen säästää parhaimmillaan arvokasta aikaa, rahaa ja energiaa. Opiskelija pystyy tehokkaasti hallitsemaan omaan ajankäyttöään ja etenemään omaan tahtiin. Verkkoympäristö mahdollistaa laajaan, jopa globaalin, opetustarjonnan hyödyntämisen sekä uusien verkostojen luomisen. Toisaalta etenkin monien taitojen oppiminen ei verkossa edelleenkään onnistu. Verkko-oppinut kirurgi, luokkahitsari tai pelastaja ei herätä yleistä luottamusta. Myös monien niin sanottujen meta-taitojen, kuten ajattelu-ja tunnetaitojen, yhteistyötaitojen tai ryhmätyötaitojen harjaantuminen pelkästään verkko-oppimisympäristöissä on haasteellista.

Samalla kun opetus ja oppiminen hakevat uusia muotoja, aiheuttaa se väistämättä muutoksia myös koko suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Ensimmäisenä tämä tulee näkymään korkeakoulusektorilla. Fyysisillä kampuksilla tapahtuvan oppimisen määrä tulee vähentymään ja profiloitumaan entistä selkeämmin sellaisten asioiden oppimiseen, joiden oppiminen verkossa ei ole joko mahdollista tai mielekästä. Vastaavasti kaikki sellainen, minkä oppimisessa verkkoympäristöt tarjoavat lisäarvoa, tulee siirtymään verkkoon. Profiloitumista tulee tapahtumaan myös korkeakoulujen välillä.

 

Esa Viklund

kehittämispäällikkö

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Jätä kommentti

*