Erillisuhteessa etäällä ja lähellä

”Hyvää yötä, kulta. Suukkoja. Nuku hyvin.” Suljen puhelimen. Teen vielä vähän aikaa sanaristikkoa, sitten sammutan valon. Käännyn parisängyssä keskelle päin ja mutisen tyhjälle patjanpuoliskolle päin vielä ”hyvää yötä”, ennen kuin nukahdan. Toinen nukahtaa omalla aikataulullaan 300 kilometrin päässä.

Erillissuhde (living apart together, LAT, yhdessä erikseen elävät) on melko tuore käsite, joka tarkoittaa parisuhteessa eläviä, jotka asuvat kumpikin eri osoitteessa. Jotta voidaan puhua erillissuhteesta, pitää täyttyä kaksi ehtoa: henkilöt pitävät itseään parisuhteessa elävänä ja myös muut mieltävät heidät pariksi. Etäsuhde taas on erillissuhde, jossa kumppanit elävät melko kaukana toisistaan ja tapaamisvälit voivat olla välillä kohtalaisen pitkiäkin. Erillissuhteessa voivat elää siis naapuritkin, mutta kyseessä ei ole tuolloin etäsuhde.

 

Toimivassa erillissuhteessa tarvitaan kahdenlaista sitoutumista: sitoutumista erillissuhteeseen todellisena ja oikeana parisuhteen muotona ja sitoutumista toisessa osoitteessa asuvaan kumppaniin. Molempien pitää siis olla tyytyväisiä tilanteeseen ja pitää sitä luontevana tapana olla pari ja yhdessä.

Erillissuhteessa voidaan elää eri vaiheissa. Nuorena esimerkiksi opiskelu tai työ voi viedä asumaan eri paikkakunnille tai eri maihinkin. Tällöin ajatuksena usein kuitenkin on, että jossain vaiheessa muutetaan vielä saman katon alle. Elämää enemmän nähneiden ihmisten erillissuhde sen sijaan ei välttämättä tutkimusten mukaan ole välivaihe matkalla yhdessä asumiseen vaan juuri sitä mitä halutaan ja mikä on todettu sopivaksi tavaksi elää. Erillissuhteissa elävät aikuiset arvostavat kovasti itsenäisyyttä ja vapautta. Molemmat tekevät usein itsenäisesti mm. taloudellisia asioita koskevat päätöksensä.

”Hei kulta. Millainen päivä?” Erillissuhteissa yhteydenpito on yleensä lähes päivittäistä. Kun yhteistä aikaa ei ole liikaa, ei ehdi kyllästyä toiseen. Eikä yhteistä aikaa millään halua tuhlata ainakaan riitelyyn tai mököttämiseen.

Asumisratkaisuilla on puolensa ja puolensa. Erillissuhde ei toki ole halvin tapa asua, kun täytyy ylläpitää kahta asuntoa. Hyvänä puolena on, että kotona saa olla ja elää ihan niin kuin haluaa. Väljän asumisen vastapainona meillä on lähiasumisen kuuri kesäisin, kun asumme kuukauden päivät uivassa kesämökissämme eli veneessä muutaman neliömetrin suuruisessa yhteisessä ”asunnossa”. Sekin tuntuu kyllä onneksi sujuvan ongelmitta.

Mutta välillä on lähdettävä, jotta voi taas palata.

 

Marja Kopeli

koulutusvastuusuunnittelija

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    kiitos, ++ mukava kuulla uusista käsitteistä.

    Määritelmä on paikallaan, sillä suomalaisista jo yli puolet asuu sinkkuina (vai oliko työssäkäyvästä väestöstä). Yökyläilijät tai vakituiset voi märitellä mukavin termein ja monipuolisemmin kuin aiemmin.

    Sinänsä “…ajatuksena usein kuitenkin on, että jossain vaiheessa muutetaan vielä saman katon alle.” avioliitto ei edellytä yhdessä asumista (avioliittolaki määrittelee oikeastaan avioparin taloudelliset suhteet). Kuinka tämä löyhä avoliitto turvaa kestävän kumppanuuden / perintöoikeuden / yhteisomistuksen, tarkentunee kun parisuhdemuoto otetaan lainsäädäntöön?

Jätä kommentti

*