Kun julkisuudessa puhutaan kansainvälisyydestä, esille nousee helposti kielikysymykset. Epäilemättä tärkeitä asioita, mutta myös ihmisenä olemisen pätevyysvaatimukset ovat kasvaneet. Kohteliaisuus tai toisen kunnioittaminen ovat edelleenkin kovaa valuuttaa yhdentyvässä maailmassa.

Suomalaiset ovat maailman aktiivisimpia sähköisten vempaimien käyttäjiä. Ilkeimmät väittävät, että älypuhelimet sopivat suomalaiseen kansanluonteeseen. Metsäsuomalainen haluaa pitää yhteyttä kanssasisariinsa, mutta ei välttämättä tavata heitä hajuetäisyydellä. Ehkä kyseessä on enemmänkin ujous kuin haluttomuus tavata lajitovereita.

Todellisia kontakteja luodaan oikeassa elämässä, usein nenäkkäin. Toisen ihmisen kulttuuriperineet, uskonta tai poliittinen tausta saattavat huomattavasti poiketa, joten näiden ihmisten kanssa työskentelyyn tarvitaan niin sanotusti kulttuurista herkkyyttä.

Yhdentyvässä maailmassa olemme helposti siinä uskossa, että kaikkialla juodaan Coca- Colaa, käytetään samanlaisia muotifarkkuja tai popsitaan hampurilaisia hyvällä ruokahalulla. Kulttuurierot ovat yhä kuitenkin olemassa.

Esimerkiksi aasialaisille kasvojen menetys on melkein pahinta mitä voi tapahtua. Jos neuvotteluissa on saanut vastapuolen lytättyä yhdessä tilanteessa, luottamuksen rakentaminen voi olla haastavaa jatkokeskusteluissa.

Vaikka Japani on hyvin modernisoitunut ja varsinkin suurkaupungit ovat länsimaalaisia, monet tavat ovat vielä kuitenkin suomalaisten silmin erikoisia. Välttämättä haarukoita ei ole helposti saatavilla, joten syömäpuikkojen käyttöä kannattaa harjoitella jo kotimaassa. Japanilaisten sanotaan ymmärtävän, jos tekniikka ei ole ihan täysin hallussa.

Kansainvälisten työmarkkinoiden menestyjältä vaaditaan kulttuurientuntemusta ja ihmissuhdetaitoja. Jos tekijä ei pysty käyttäytymisellään vakuuttamaan toista osapuolta, muillakaan taidoilla ei ole suurta merkitystä. Hyvästä käytöksestä ei rangaista, mutta tapojen puute huomataan.

Jouni Vornanen

tiedottaja, Savonia-ammattikorkeakoulu