Tämän vuoden kuntavaalit ovat ensimmäiset kunnon ilmasto- ja luontotyön vaalit. Nyt tehdään valintoja vaalikaudelle, jonka aikana tullaan kunnissa tekemään kauaskantoisia päätöksiä siitä, millaisen perinnön jätämme tuleville sukupolville.  Suhtautuminen Ilmastonmuutokseen ja luontokatoon määrittävät pitkälle tämän perinnön. Maailman talousfoorumin arvion mukaan yli puolet maailman bruttokansantuotteesta on riippuvainen luonnosta. Ihminen ei selviä ilman luontoa.

Ilmastonmuutos ja luontokato eli luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ovat olleet näihin päiviin asti jossain muualla tapahtuvia ilmiöitä tai siis siltä on tuntunut, koska näistä ei juurikaan uutisoida paikallistasolla. On vaikea ymmärtää, miten nämä ilmiöt vaikuttavat vaikkapa meidän terveyteen ja hyvinvointiin, arjen turvallisuuteen.

Sitra julkisti toukokuussa selvityksen kuntien ilmasto- ja luontotyöstä.  Siinä kerrotaan selkeästi ja konkreettisesti, jotta kunnat voivat vaikuttaa merkittävästi ilmastopäästöihin esimerkiksi kotien lämmityksen ja liikenteen ratkaisuilla. Luonnon monimuotoisuutta on mahdollista vahvistaa vesistöissä, lähimetsissä ja viheralueilla sekä kaavoituksessa.

Paikallistasolla Ilmastoon ja luontoon kannattaa panostaa. Lähivuosina kunnissa tehdään ratkaisevia päätöksiä siitä, miten ilmasto- ja luontotoimet vaikuttavat asukkaiden viihtyvyyteen, hyvinvointiin ja yritysten mahdollisuuksiin rakentaa pitkäjänteisesti tulevaisuuttaan. Jokainen kunta joutuu ottamaan kantaa kiertotalouteen eli talousmalliin, jossa ei tuoteta jatkuvasti lisää tavaroita, vaan hyödynnetään käytössä olevien tuotteiden ja materiaalien arvoa.

Kaksi kolmasosaa Suomen kunnista on asettanut ilmastotavoitteen mutta luonnon monimuotoisuutta koskevan tavoitteen on asettanut vasta joka viides kunta. Ilmastotavoite on tyypillisesti hiilineutraalius, jolla tarkoitetaan sitä, että paikallistasolla syntyy vain sen verran ilmastopäästöjä kuin siellä pystytään sitomaan ilmakehästä esimerkiksi metsiin.

Luonnon monimuotoisuustavoitteiden asettamista varten kunnissa tarvitaan yhä enemmän tietoa luonnosta (lajeista, elinympäristöistä jne.) sekä luontokadon hidastamisen toimenpiteistä ja niiden oletetuista vaikutuksista. Luonto on aina paikallista, siksi se on niin tärkeä osa kunnan työtä.

Mutta kuntien ilmastotyössä on myös muhimassa ongelma, jota ei ole kunnolla oivallettu. Hiilineutraalius on toki keskeinen tavoite mutta se on ilmastonmuutokseen hillintää ei varautumista ja sopeutumista. Ilmastonmuutoksen näkyvin ja tuntuvin ilmiö on sään ääri-ilmiöt. Helteet, kuivuus, tulvat, rankkasateet, myrskyt, roudan puute, lumen puute, tykkylumi jne. koettelevat entistä enemmän myös meitä.

Sään ääri-ilmiöihin varautumisella ja sopeutumisella eli ilmastoturvallisuudella tulee olemaan kiire kunnissa, koska sää vaikuttaa koko yhteiskunnan toimivuuteen kun ääri-ilmiöt aiheuttaa palveluihin kuten terveydenhuoltoon ja kotihoitoon häiriötilanteita, jotka voivat olla jopa kohtalokkaita arjen turvallisuudelle.

Kuntien ilmasto- ja luontotyössä on varauduttava myös paikallistason ympäristökonflikteihin. Ihmisiä kiinnostaa yhä enemmän kestävä kehitys ja toimet paikallistasolla ilmastonmuutoksen ja luontokadon saralla.  Tämä kehitys johtaa vääjäämättä ristiriitoihin kun vanha teollisuus ja hitaasti muuttuvat elinkeinot kohtaavat radikaalitkin ilmasto- ja luontotoimet erityisesti maa- ja metsätaloudessa.

Kuntien valtuustot ja ilmastojournalismi tulevat olemaan merkittävä osa paikallistason ilmastosovittelua. Edessä olevat yhteiskunnallinen muutokset, jopa kriisit vaativat sivistystä, joka antaa meille entistä suuremman valmiuden uudistua ja vastata tulevaisuuden ongelmiin.

Blogi on julkaistu alun perin Sulkava-lehden Viikon vieras -palstalla 30.5.2021.

Jyri Wuorisalo

TKI-asiantuntija, kansainväliset palvelut (human security ja ilmastoturvallisuus)