Nyt se sitten tapahtuu; ilmastokriisinhallinta käynnistyy Suomessa viimein lukuisten selvitysten, raporttien ja katsausten jälkeen. Valtio laittoi lausuntokierrokselle syyskuun lopussa vuoteen 2030 asti ulottuvan kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman. Viesti on selkeä, ilmastonmuutos horjuttaa yhteiskunnan turvallisuutta monin tavoin. Se, että elämme neljän kriisin keskellä on voinut hämärtää ilmastokriisin laajuutta ja syvyyttä; pandemia ja Ukrainan sota sekä luontokadon vaikutusten tajuaminen ovat saaneet turvallisuuden tunteen järkkymään.
”Suomen kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman tavoitteena on vahvistaa ilmastonmuutokseen sopeutumista edistämällä ilmastoriskien hallintaa ja ilmastokestävyyttä. Ilmasto muuttuu hillintätoimista huolimatta ja muutoksen vaikutukset ovat jo käynnissä. Siten hillinnän lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen, eli ilmastonmuutoksen vaikutusten ja seurausten ennaltaehkäisy, vähentäminen ja niihin varautuminen, sekä samalla yhteiskunnan ilmastokestävyyden vahvistaminen, on entistä tärkeämpää.” Luonnos kansalliseksi ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmaksi 2030.
Ilmastonmuutokseen suhtautuminen on ollut vaikeaa arjen tasolla, koska hillintätoimet ovat tuntuneet joko massiivisen isoilta (lopetetaan fossiilisten polttoaineiden käyttö) tai lähes merkityksettömiltä (kodin jätteiden lajittelu). Ilmastonmuutokseen sopeutuminen muuttaa tämän. Sopeutuminen koskee meitä kaikkia kaikkialla, koska muutokset tapahtuvat juuri omassa elinympäristössä, arjen turvallisuudessa. Terveys, puhdas vesi, ruokahuolto, sähkön riittävyys ja kulttuuriperinnön säilyminen ovat asioita, jotka näkyvät ja tuntuvat kun niihin kohdistuu uhkia.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tulee vaikuttamaan myös kunta- ja aluetason kestävän kehityksen toimiin niin tulevilla hyvinvointialueilla kuin kaupunkien ja kuntien kehittämisessä. Iso kysymys onkin miten meidän osaaminen tulee riittämään muutosten läpiviemiseen ja jatkuvan muutostilan hallintaan. Joudumme luopumaan sektoriajattelusta, koska sopeutumistoimien on oltava eri sektorit läpileikkaavia. Meidän on ymmärrettävä toimiemme keskinäisriippuvuudet eli kun teemme jossain kohdassa kestävyyttä edistäviä vaikutuksia, niin saatamme aiheuttaa toisessa kohdassa haittavaikutuksia. Ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen tuleekin nähdä kokonaisuutena, johon ei ole edes käsikirjaa vielä.
Siksi on syytä puhua ilmastokriisinhallinnasta, jota ei voi edes ulkoistaa, niin kuin on opittu toimimaan perinteisessä kriisinhallinnassa. Ilmastokriisinhallinnan myötä huoltovarmuustyökin tulee uudistumaan kun kunta- ja aluetasolla pitää entistä enemmän varautua yllättäviinkin ja odottamattomiin ilmiöihin, jotka voivat aiheuttaa yhteiskunnan häiriötilanteita ja jopa poikkeusoloja.
Eikä siinä vielä kaikki. YK on puhunut jo pitkään, että ilmastokriisi on ennen kaikkea humanitaarinen kriisi. Tämä muuttaa kansainvälisen yhteistyön luonnetta ja varsinkin globaalia vastuuta, jota korostetaan meilläkin paljon juhlapuheissa ja strategioissa. Tämän vuoksi ilmastonmuutokseen sopeutumisesta saattaakin tulla vielä uusi kansainvälisen yhteistyön punainen lanka kun ilmasto- ja ympäristöturvallisuuteen etsitään yhdessä ratkaisuja.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen avaa entistä useammalle ihmiselle mahdollisuuden osallistua kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen niin paikallistasolla kuin globaalissa ympäristössä. Koulutus on keskeinen voimavara, tämän vuoksi Savonia-ammattikorkeakoulu käynnisti juuri ilmastoturvallisuuden osaajakoulutuksen ensimmäisenä Suomessa.
Jyri Wuorisalo
TKI-asiantuntija, kansainväliset palvelut (human security ja ilmastoturvallisuus)
