Savonia-ammattikorkeakoulun ja Posote20 Tulevaisuuden sotekeskus hankkeen yhteistyössä on pureuduttu Pohjois-Savon perhekeskustoiminnan indikaattoreiden määrittelytyöhön. Opiskelijat työstivät perhekeskustehtävittäin indikaattoreita opintoihin liittyvissä tehtävissään ja opiskelijoiden tekemiä koosteita tullaan hyödyntämään syksyn aikana Pohjois-Savon perhekeskustoimintasuunnitelman seurannan ja arvioinnin osuuden rakentamisessa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen tavoitteena on luoda palvelujärjestelmä, joka pystyy nykyistä paremmin vastaamaan ympäröivän maailman ja yhteiskunnan nopeisiin muutoksiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen keskiössä on ihminen ja tämän mahdollisuus saada asiakaskeskeisiä, kustannustehokkaita ja vaikuttavia palveluita. (Sitra 2016.) Perhekeskustoiminnan päämääränä on tuottaa monia palveluja, joiden tarkoituksena on kehittää lapsiperheiden hyvinvoivaa tilaa, terveellisyyttä ja henkistä tasapainoa. Lisäksi tarkoituksena on tunnistaa ennakoivasti lapsiperheiden hyvinvointiin ja terveydentilaan vaikuttavat riskit ja heti organisoida tarvittavat tuen palvelut. (Klavus, Hastrup, Jarvala, Pusa & Rissanen 2021, 2.) Perhekeskusten maakunnallinen kehittyminen tarvitsee myös seurantaa ja arvioinnin kehittämistä. Kokonaisuuksien hahmottamiseksi tarvitaan myös tiedon tuottamista ja seurantaa erilaisten mittareiden avulla. Kansallisesti määritellyt indikaattorit tekevät tiedon keräämisestä ja seuraamisesta paremmin vertailtavaa. (Pelkonen ym. 2020, 57, 59.)

Indikaattori on jokin tunnusluku, joka kuvaa asioiden tilaa ja kehitystä karkealla tasolla tai epäsuorasti. Sitä käytetään usein kuvaamaan ilmiötä, jota ei suoraan kyetä mittaamaan (Sitra 2016). Indikaattoreiden osoittama tieto auttaa löytämään kohderyhmiä ja painopistealueita sekä kohdentamaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä oikealla tavalla (THL 2021). Tutkimusten mukaan (esim. Helavirta 2011) lasta koskevat hyvinvointitiedot rakentuvat paljolti ongelmien ja riskien kautta. Indikaattorien tarkoitus olisi reagoida herkästi, jos niiden kuvaamissa ilmiössä tapahtuu muutoksia. Indikaattorit pyrkivät siivilöimään ja tiivistämään tiedon tulvaa keskeisiin avaintietoihin. Indikaattorien tulkitseminen vaatii teoreettista perehtyneisyyttä niihin ilmiöihin, joita kuvaamaan ne on tarkoitettu. Indikaattorien ominta käyttöaluetta on eri paikkakuntien tai alueiden luonnehdinta ja keskinäinen vertailu. (Sauli & Simpura 2004. 2–3.)

Kun suunnitellaan perhekeskuksen arvioinnin ja seurannan kehittämistä, tulee pohtia mitä tietoja halutaan kerättävän ja mitä tiedoilla tehdään. Voutilaisen tuoreessa YAMK-opinnäytetyössä (2022) nousee esille moniammatillisen tiedon hyödyntäminen arvioinnin pohjana. Yhdessä käytävät keskustelut, havaintojen jakaminen ja yhteinen tiedonmuodostus nähdään merkittävänä osana tiedonmuodostuksen prosessia. Tutkimukselliseen näyttöön perustuvan sosiaalipalvelujen kehittämistyön tueksi olisi tarpeellista kerätä yksilökohtaisia tietoja terveys- ja sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden arviointiin kehitetyillä elämänlaatu- ja toimintakykymittareilla ja arvioida kustannusvaikuttavuutta. (Klavus ym. 2019).

Kuitenkin kun on kyse kokonaisvaltaisesta lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämistyöstä, indikaattoritiedon rinnalle tarvitaan laadullista ja kokemuksellista tietoa. Sosiaalisista ilmiöistä ja hyvinvointihaasteista puhuttaessa tulee muistaa vaikutusnäytön haasteellisuus (esim. Piirainen & Linnakangas 2021). Yksittäiset indikaattoritiedot eivät pysty kuvaamaan koko ilmiötä. Tällöin on tärkeä hyödyntää monentasoista tietoa ja tarkastella sen avulla tavoitteiden saavuttamista. Riittävää on, että lapsille ja perheille annettu tuki ja palvelut tuottavat odotettuja vaikutuksia.

Lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukemisessa halutaan hyödynnettävän näyttöön perustuvia menetelmiä. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlan Kasvun tuki -tietolähteestä (2022) löytyy arvioitua tietoa näyttöön perustuvista menetelmistä ja hyvinvointia kuvaavista indikaattoreista. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin tietopankki Itlaston tavoitteena on ollut koota yhteen lasten ja nuorten kansallisia hyvinvointi-indikaattoreita, joiden avulla saa kokonaiskuvaa hyvinvoinnin tilasta ja pystyy tekemään vertailuja. Itlastoa ja muita kansallisia tietolähteitä (esim. Kouluterveyskysely ja FinLapset) hyödynnetään Pohjois-Savossa jo nyt.

Pohjois-Savossa kerätään monenlaista hyvinvointitietoa alueellisella ja paikallisella tasolla. Esimerkiksi Pohjois-Savon alueellinen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tiimi ja kuntien hyvinvointitoimijat tekevät tätä työtä osana hyvinvointisuunnitelma –ja kertomustyötä. Tämän työn lisäksi eri tahot, kuten kolmannen sektorin toimijat keräävät tietoa omilla menetelmillä ja kyselyillä. Näiden kyselyiden kautta saadaan tietoa lasten ja perheiden terveyttä, hyvinvointia ja osallisuutta koskevista asioista. Vuoden 2023 alusta otetaan käyttöön HYTE-kerroin, joka on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valtionosuuden lisäosa. HYTE-kertoimen avulla palkitaan kuntia hyvin tehdystä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyöstä kannustinrahan keinoin. HYTE-kerroin koostuu tietyistä prosessi- ja tulosindikaattoreista. (THL 2022b.) Kannustinraha tulee kiinnostamaan kuntia, mikä tarkoittaa sitä, edellä mainittujen indikaattoreiden taustalla oleviin tavoitteisiin tullaan panostamaan ja indikaattoreita ja tuloksia tullaan myös seuraamaan aiempaa aktiivisemmin.

Parhaimmillaan hyvinvointia tukevat suunnitelmat, tavoitteet ja indikaattorit ovat linjassa toistensa kanssa aina valtakunnan tasolta alueelliselle tasolle ja kuntatasolle. Tämä tarkoittaa sitä, että työssä kannattaa hyödyntää kansallisia ja alueellisia tietoja, joita täydennetään paikallistason tiedolla.

Kirjoittajat:

Anu Kinnunen, Koulutuspäällikkö, Savonia-ammattikorkeakoulu

Elina Pekonen, sosiaalialan lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Sanna Tchaplinski, kehittäjä-sosiaalityöntekijä, Posote20 Tulevaisuuden sotekeskus hanke

Lähteet:

Helavirta, S 2011. Lapset hyvinvointitiedon tuottajina. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8604-3.

Klavus, J., Hastrup, A., Jarvala, T., Pusa, A-K., Rissanen, P. 2019. Monialainen perhekeskus tuottaa kustannusvaikuttavia palveluja – lapsiperhepalvelujen taloudellinen arviointi. Tutkimuksesta tiiviisti 17/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Piirainen, K & Linnakangas, R. 2021. Sosiaalisen kuntoutuksen toimeenpano näyttöön perustuvana käytäntönä. Nykytila, suositukset ja haasteet. Yhteiskuntapolitiikka 86 (2021):2.
https://www.julkari.fi/handle/10024/141178

Sauli, H & Simpura, J. 2004. Auttaako indikaattoriaalto tietotulvassa. Hyvinvointikatsaus 1/2004. https://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2004_1_sauli.pdf

Sitra. 2016. Sote-tiedosta tekoihin. Palvelupaketit raportoinnin työkaluna – ja mitä niillä voidaan seuraavaksi tehdä. Sitran selvityksiä 113.

THL 2021. Kouluterveyskysely 2019 ja 2021. Verkkojulkaisu. Päivitetty 4.10.2021. https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk/ktk1/summary_aluevertailu2?alue_0=601357&vuosi_0=v2019&mittarit_0=187209&mittarit_1=187196&mittarit_2=199373&sukupuoli_0=143993&kouluaste_0=161293#. Viitattu 24.2.2022.

THL 2022b. HYTE-kerroin – kannustin kunnille. https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/hyvinvointijohtaminen-kunnassa/hyte-kerroin-kannustin-kunnille

Voutilainen, E 2022. Arviointi ja tiedon tuottaminen perhekuntoutuksessa: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyö (YAMK). Savonia-ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/746518