Inhimillinen turvallisuus

Viimeisen kuukauden aikana on maailman onnellisimman kansan, suomalaisten, kokemus turvallisuudesta muuttunut hyvin paljon. Turvallisuuttamme uhkaa näkymätön virus, joka leviää salakavalasti keskuudessamme. Voisi sanoa, että korona epidemia tuli ensin hiipien. Luimme uutisia Kiinassa leviävästä uudesta COVID-19 viruksesta, sitten tartuntoja alkoi olla yhä enemmän Euroopassa. Tilanne eteni nopeasti pandemiaksi, ja Suomessa oltiin tilanteessa, että oppilaitokset suljettiin, yli 70 –vuotiaita ja riskiryhmään kuuluvia kehotettiin pysymään kotona ja yli 10 hengen kokoontumiset kiellettiin. Koska viruksen aiheuttamat tartunnat vain kasvoivat, niin Uusimaa eristettiin muusta Suomesta.

Elämä ei silti pysähtynyt. Näin korkeakoulun toimijan näkökulmasta voisi sanoa, että työtahti kiihtyi. Uusia haasteita tuli eteen. Opetus muutettiin etänä toteutettavaksi, opiskelijoiden harjoitteluja peruuntui ja muutoksia tehtiin siirtämällä opetuksia syksyltä alkamaan nyt keväällä. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden valmius siirtyä kesken opintojen työhön varmistettiin. Ulkomailla oleva henkilöstö ja opiskelijat tuli saada pian Suomeen ja meillä vaihdossa olevat palaamaan kotiin, koska valtioiden rajoja alettiin sulkea. Tiedottamiseen sekä omalle henkilöstölle ja opiskelijoille että yhteistyökumppaneille panostettiin, sillä epätietoisuus jos mikä lisää turvattomuuden tunnetta. Päivät täyttyivät etäkokouksista ja –palaverista, muuttuneen tilanteen arvioimisesta, tiedotteiden ja ohjeiden laatimisesta sekä henkilöstön ja myös oman jaksamisen huolehtimisesta. Hirmuinen ”koronakiire” töissä.

Samaan aikaan elämänpiiri supistuu. Poikkeuksellisen nopea muutos tilanteeseen, jossa liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä rajoitetaan terveyttä uhkaavan vaaran vuoksi, herättää turvattomuuden tunnetta. Omaa ja kanssaihmisten toimintaa tarkastellaan uudesta näkökulmasta; miten ennakoiden minimoida koronan tarttumisriski. Milloin on paras aika mennä kauppaan, ja mitä kaikkea pitääkään ostaa kerralla, jotta kaupassa ei tarvitse käydä kuin kerran viikossa? Missä voin tuvallisesti lenkkeillä? Kuinka kaukaa pitää vastaantulija kiertää? Kysymyksiä, joita mieleemme ei ole ennen tullut pohtia.

Yhteydenpito läheisiin on hankaloitunut. Ikääntyneitä omaisia ei saa tavata. Huoli heidän voinnistaan on suuri. Samaan aikaan tulee uutisia siitä, miten vanhainkodeissa ja palvelutaloissa ei ole suojavarusteita riittävästi, käsien desinfektioaineet loppuvat, korona tartuntojen määrä kasvaa ja valitettavasti myös menehtymisiä tulee lisää.

Kotona ollaan tiiviisti yhdessä 24/7 tarkkailen toistemme vointia. Perheen keskuudessa saattaa tulla riitaa varotoimien noudattamisesta, liikkumisen rajoittamisesta ja kavereiden tapaamisesta, riittävästä ja huolellisesta käsien pesusta, niistämisestä ja yskimisestä. Ihan kummallisista asioista joita ei aiemmin ole tarvinnut miettiä.

Eristäytyminen kotiin joko yksin tai perheen kanssa luo uuden tilanteen, jossa on niin hyvät kuin huonot puolet.  Kun kotona alkaa arki ahdistaa ja helpotusta haetaan alkoholista, on oma ja perheenjäsenten turvallisuus uhattuna. Perheväkivalta tilanteiden määrän kasvuun on varauduttu. Aivan samoin pitäisi varautua alkoholin aiheuttamiin terveysongelmien lisääntymiseen ja kasvavaan hoidon tarpeeseen.

Uutiset kertovat koronan aiheuttaman poikkeustilan vaikutuksista talouteen. Valtion velka kasvaa. Yritykset irtisanovat ja lomauttavat henkilöstöä. Pörssikurssit laskevat.

Maailma on hetkessä muuttunut epävarmaksi ja epävakaaksi. Missä on se turvallinen lintukoto, Suomi, jossa asuu maailman onnellisin kansa?

Katson ulos ikkunasta ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Linnut laulavat. Kukkapenkissä ovat ensimmäiset tulppaanit nousseet pintaan. Ilma on raikas ja virkistää etätyön ruutuun tuijottelun jälkeen. Ulkoisesti kaikki on kuin ennen, turvallista ja rauhaisaa, mutta minun pääni sisällä mikään ei ole kuin ennen.

Ympäri maailmaa kiivaasti kehitetään rokotetta antamaan suoja koronaa vastaan. Lääkkeiden osalta etsitään mahdollisuuksia käyttää jo olemassa olevia lääkkeitä ja kehitetään uusia lääkeaineita koronainfektion hoitoon. Tämä tie on kuitenkin pitkä ja ei todennäköisesti tuo ratkaisuja korona tilanteeseen tämän kevään ja kesän aikana. Tiedän, että ”korona elämä” tulee jatkumaan ainakin kesään. On mahdollista, että rajoitteita liikkumiseen tulee vielä lisää. Toivon kuitenkin ihmettä. Koronan katoamista ja elämän palautumista ennalleen. Todennäköisesti kuitenkin vasta syksyllä ollaan tilanteessa, jossa rajoituksia on purettu niin, että sosiaalisia kohtaamisia ja ihmisten liikkumista ja yhdessä oloa voidaan lisätä.

Tämä pandemian aiheuttama muutos on tuonut esille sen, että turvallisuus on kokemus, joka voi hävitä nopeasti, mutta kuinka nopeasti sen voi palauttaa sitä emme vielä tiedä. Savonia-ammattikorkeakoulussa olemme sitoutuneet inhimillisen turvallisuuden kehittämiseen. Käytämme tästä käsitettä Human Security. Inhimillinen turvallisuus on isoja ja pieniä tekoja, jotka vaikuttavat, yksilöiden, yhteisöjen ja kansakuntien turvallisuuden tunteeseen. Ennakointi ja varautuminen uhkiin on asia, joissa meillä on Suomessa paljon oppimista ja kehittämistä. Luodaan yhdessä turvallinen tulevaisuus meille ja tuleville sukupolville. Elämä jatkuu.

Salla Seppänen, koulutusvastuujohtaja

Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*