Tuntuisiko helpolta kuvata omaa osaamista vaikkapa kuvitellussa työhaastattelussa? Tuollaisessa tilanteessa alkaa usein kertoa omasta työhistoriastaan, luetella organisaatioita ja tehtävänimikkeitä. En sano, että menee vikaan, mutta onko tuolla tavalla kuvaten kuitenkaan kyseessä osaaminen?

Verrataanpa. Otan itsestäni esimerkin. Olen työskennellyt Savonia-ammattikorkeakoulussa lehtorina, suunnittelijana, asiantuntijana, projektipäällikkönä ja koulutuspäällikkönä eri vaiheissa pitkän työuran verran. Tuo lista kertoo, että työkokemusta ja erilaisia nimikkeitäkin on ehtinyt kertyä.

Jos taas kuvaisin, että osaan työskennellä yhteisöllisesti, olen oma-aloitteinen ja innovatiivinen, pystyn dialogiseen kehittämiseen ja siedän kehittämiseen liittyvää epävarmuutta, niin antaisinko erilaisen kuvan osaamisestani? Tuollaisen listan tekeminen tuntuu ainakin itsestäni vaikeammalta.

En muuten keksinyt noita osaamisia omasta päästäni, vaan lunttasin saamastani digitaalisesta osaamismerkistä. Sain osaamismerkin aikanaan yhdestä valtakunnallisesta hankkeesta, ja merkki on edelleen mm. sähköpostin allekirjoituksessani.

Osaamista mietitään suorituskeskeisesti

Keskeinen haaste työelämässä on, että omaa osaamista tunnistetaan huonosti. Sitran 2021 järjestämissä osaamisen tunnistamiseen liittyneissä haastatteluissa kävi ilmi, että osaamista mietitään lähinnä erilaisissa arviointi- ja kilpailutilanteissa, kuten työtä, apurahaa ja opiskelupaikkaa haettaessa. Osaamista peilataan usein suhteessa erilaisiin suorituksiin, vaikka se voitaisiin määritellä myös sujuvan työn ja arjen kautta.

Osaamista myös karttuu koko ajan. Jos oman osaamisen edellisestä sanoittamisesta on kulunut jo vuosia, on paikallaan päivittää tilanne. Osaamista kertyy pikkuhiljaa, ja siitä tulee helposti itsestäänselvyys, jota ei arjessa edes huomaa.

Omaa osaamistaan voi tarkastella myös ns. Joharin ikkunan avulla. Joharin ikkunassa on neljä ruutua: avoin, kätketty, sokea ja tuntematon. Avoin ruutu on sitä osaamista, jonka henkilö itse ja myös toiset tunnistavat. Kätketty on toisilta piilossa syystä tai toisesta, ja sokea on osaamista, jonka toiset huomaavat mutta jota itse ei tunnista tai osaa sanoittaa. Tuntematon taas on kaikilta piilossa, mutta sen ruudun takana voi olla paljon potentiaalia.

Osaaminen näkyviin -viikko toi esiin toisten osaamista, ei omaa

JOTPA eli jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus järjesti lokakuun alussa Osaaminen näkyviin -viikon. Teemaviikko järjestettiin jo kolmannen kerran, ja sen tavoitteena oli nostaa piilossa olevaa osaamista näkyviin. Tänäkin vuonna lähes 300 yritystä, yhteisöä ja organisaatiota oli ilmoittautunut mukaan.

Myös Savonia-ammattikorkeakoulu useiden muiden korkeakoulujen tavoin osallistui Osaaminen näkyviin -viikkoon. Henkilöstöä kannustettiin tuomaan esille omaa ja toisten osaamista. Kampuksilla oli ns. kehuseinä, johon saattoi käydä kirjaamassa lapuille omaa erikoisosaamistaan tai nostamassa esiin työkaverin osaamista.

Kissan häntä piilossa ja kynttilä vakan alla

Suomalainen on huono kehumaan itseään tai tuomaan esille omaa osaamistaan. Jotain oman osaamisen esille nostamisen vaikeudesta kertonee se, että kehuseinälle kertyi runsaasti työkaveria tai työkavereita kehuvia ja kiittäviä lappusia, mutta omaa osaamista toivat esille vain harvat. Löytyi sentään joku hyvä uimari, karjalan kielen taitaja ja ääntään vihellyspillin korvaajana käyttävä.

Suomalainen ei hevillä kehu itseään. Vanha kansa sentään totesi, että kukas sen kissan hännän nostaa ellei kissa itse. Tai ettei pidä panna kynttiläänsä vakan alle. Nuo neuvot sopivat hyvin myös tämän päivän työelämään. Pidetään osaaminen mielessä ja kielessä.

Marja Kopeli
koulutusasiantuntija, jatkuva oppiminen
Savonia-ammattikorkeakoulu