Kouluruokailu on kovasti puhuttanut viime vuosina. Sen pitäisi edistää ruokailuun osallistumista, virkistävyyttä, sosiaalista merkitystä tai opetustilannetta. Arki voi olla kuitenkin toinen: ahtaat, tunkkaiset, meluisat tilat ja pitkät jonot.
Monta kertaa unohdetaan, että Suomessa on ainutlaatuinen kouluruokailujärjestelmä, johon yhteiskunta panostaa 500 miljoonaan vuodessa. Sosiaalisesta asemasta riippumatta, ilmainen kouluruokailu on harvinainen, missä maailman kolkassa tahansa.
Kouluruokailu on osa peruskoulun opetussuunnitelmaa. Sillä on tärkeä rooli myös suomalaisen ja alueellisen ruokakulttuurin kehittämisessä ja säilyttämisessä. Suomi ja Ruotsi ovat edelläkävijöitä kouluruokailun järjestämisessä.
Kuten tiedetään, kunnilla on paineita kustannustehokkuuteen jo tilojenkin käyttöasteen näkökulmasta. Ymmärrettävästi tilat tulisi saada monipuolisempaan käyttöön. Suomessa on koulurakennuksia valtava määrä, ja vanhemmissa koulurakennuksissa erikseen ruokalatilat.
Ruokatuntien ulkopuolella nämä tilat ovat vajaakäytöllä. Samaan aikaan oppilaitoksissa on puutetta opetustiloista. Olisiko yksi ratkaisu se, ruokalamaisuudesta siirryttäisiin enemmän monikäyttötiloihin, jossa sisustusratkaisuilla ohjataan tilan käyttöä.
Monitilaruokala toimisi kouluravintolana päivisin. Ruokahetkien jälkeen tilaa voisi hyödyntää työpalavereihin tai ryhmä- ja muihin opetustilanteisiin. Tilaa voisi vuokrata kokouskäyttöön, ulkopuolisille harrastustoimintaan, vaikkapa ruoan harrastajille, mikä nykyisin vapaa-ajan viettona on varsin suosittua.
Jouni Vornanen
tiedottaja, Savonia-ammattikorkeakoulu
Eino J. (maallikkona)
Nuoruudessani ’60-luvulla kouluruoka syötiin luokassa pulpetissa istuen, ja pulpetille asetettiin ruokaliina. Maito ja voileivät tuotiin kotoa eväinä. Myöhemmin kotikunta maksoi nekin.
Valmis kouluruoka on hyvä asia – kannattaa markkinoida lapsille, nuorisolle ja muistaa – kaikkiruokaisuus!
Jouni Vornanen
Juuri näin Eino. Kouluruokailun suosia on ollut laskussa, mikä on tavattoman harmittavaa.
Ella
Mielestäni kouluruokailusta täytyisi tehdä kysely hyvissä ajoin ennen koulun alkua siitä, että kuka haluaa käyttää hyväksi koulun tarjoamaa ruokaa. Siitä syystä , että ei tulisi ruokahävikkiä. He jotka ei halua ruokailua, niin ei sitten pääsyä ruokalaan minään viikon päivänä muuten kun maksusta. jos sitä ruokaa jää.
kallev
Olen samaa mieltä edellisen vietittäjän kanssa..
Mikäli haluaa olla pois ei tarvii naukuu perään.
Pulinat pois..Kiitos
Jouni Vornanen
Hyvä pointti. Tuotetusta ruoasta noin 30 prosenttia päätyy hävikkiin siis koko maailmassa. Huomattavia päästöjä syntyy tuottamisesta, kuljetuksesta ja valmistuksesta. Jos ruoka päätyy roskiin, ovat päästöt syntyneet turhaan.
Eino J. (maallikkona)
Ella kommentoi järkevästi.
Omaehtoisessa koulutuksessa aikuisena oli mahdollisuus ruokailuun eräillä kursseilla. Sitä varten annettiin opiskelukortti. Peruskoulussa olisi pieni kustannuserä sinänsä antaa opiskelu- ja ruokailukortti, mutta viivakoodilukijalla toteutettuna, tai mobiilipalveluna, kuten kännykän lähimaksaminen, kouluruoan anniskelu toimisi vaivattomasti.
Kouluruokailu tulisi kyllä markkinoida elinikäisenä etuna ja oppimisena seuranpitoon työelämän liikelounaille jne. – siis parempana kuin makeansuolaisten välipalojen ja makeisten napostelu. (aiheuttanee oikeudellisen ongelman, että saavatko vanhemmat luopua lapsensa puolesta ruokailusta, varsinkaan jos saman tasoista ravintoa ei todistettavasti ole eväänä kotoa päivittäin (ja kuinka kylmäketju toimisi…), tai lapsi ravitsee itsensä itse valiten yksipuolisesti ja vajaasti – sairastuu jne. !?)
Kursailu kyllä kuuluu eräitten mainosten kuvailemalla tavalla suomalaisuuteen, mutta silti – ruokailu kannattaa!
Jouni Vornanen
Viisaita ajatuksia Eino.