Koulutus – kansakunnan terveyden ja menestyksen avain

Kuva: Salla Seppänen

Suomi tunnetaan laadukkaasta koulutuksesta. Olemme menestyneet Pisa-tutkimuksissa hyvin. Meillä lukutaito on maailman huippua. Ulkoministeriön kehitysviestintä Global Finlandin mukaan Suomessa aikuisten (yli 15-vuotiaat) lukutaitoprosentti 99%. Kun se esimerkiksi Nepalissa on 48,6 %.

USAssa Central Connecticut State University on tehnyt kasvatustieteen tohtorin J.W Millerin johdolla vertailua lukutaidosta eri maiden välillä. Vertailussa on käytetty lukutaidosta ja oppimisesta kertovia kansallisia tekijöitä, kuten kirjaston toimintaa, sanomalehtien lukua, opetusjärjestelmää ja tietokoneiden saatavuutta ja käyttöä sekä kansainvälisten testien tuloksia (esim. PIRLS ja PISA). Tässä vertailussa Suomi sijoittui ykköseksi, johtopäätöksellä, että Suomessa on maailman lukutaitoisin kansa. Syystä voimme olla ylpeitä koulutusjärjestelmästämme, joka on tuottanut paljon hyvää.

YK:n Ihmisoikeuksien julistuksessa vuodelta 1948 mainitaan oikeus koulutukseen. Opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Lisäksi koulutuksen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken (artikla 26).

Kouluttautumisen perusta on luku- ja kirjoitustaito, jotka kehittävät kriittistä ajattelua ja empatiaa sekä mahdollistavat arviointi- ja analysointiosaamisen. Koulutus muokkaa ihmisen tietoja, taitoja ja arvoja. Siten koulutuksella on vaikutusta ammatin saamiseen, työllistymiseen ja sitä kautta myös tulotasoon ja taloudelliseen asemaan, joilla puolestaan on yhteys yksilön hyvinvointiin ja terveyteen.

Yhä tärkeämpää on tiedostaa koulutuksen kansanterveydellinen merkitys. Terveysongelmat sekä terveyden vaaratekijöitä lisäävät elintavat ovat huomattavasti yleisempiä vähän koulutetuilla verrattuna korkeammin koulutettuihin. Esimerkiksi päivittäin tupakoivista yli puolet on suorittanut enintään perusasteen koulutuksen ja vain 10 % kuuluu korkea-asteen koulutuksen saaneiden ryhmään.

Terveenä ja toimintakykyisenä elettyjen vuosien määrässä on suuret erot koulutustasojen välillä. Korkea-asteen koulutuksen saaneet miehet elävät terveenä peräti 10,9 vuotta ja naiset 8,4 vuotta pidempään kuin enintään perusasteen koulutuksen saaneet. Terveyden eriarvoisuudessa on kyse koko väestöä koskevasta ilmiöstä: mitä korkeampi koulutus ja parempi sosioekonominen asema henkilöllä on, sitä todennäköisemmin hän elää pitkän ja terveen elämän.

Lisäksi on havaittu, että hyvinvoinnin ja terveyden ongelmat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Erot vanhempien koulutuksen mukaisissa terveystottumuksissa ja terveyden vaaratekijöiden esiintymisessä ovat havaittavissa jo ennen syntymää ja varhaislapsuuden aikana. Esimerkiksi äidin raskaudenaikainen tupakointi ja lyhyt imetysaika ovat yleisempiä matalammin koulutetuilla verrattuna korkeammin koulutettuihin. Nuorten ja nuorten aikuisten terveys on sitä parempi, mitä korkeammin koulutettuja vanhemmat ovat, ja mitä parempi on nuoren koulumenestys tai nuoren aikuisen koulutustaso. Koulutus on siten tärkeä keino terveyserojen kaventamiseen.

Menetyksemme pienenä kansakuntana perustuu tasa-arvoiseen mahdollisuuteen kouluttautua. Suomessa on oppivelvollisuus, joka takaa jokaiselle lapselle oikeuden saada opetusta vanhempien varallisuudesta tai asemasta riippumatta. Oppivelvollisuuden jälkeen koulutuksesta korkea ja toisella asteella ei ole lukukausimaksuja, mutta oppimateriaali maksaa. Lisäksi itsenäinen eläminen ja asuminen aiheuttavat kustannuksia, joiden osalta eriarvoistuminen vanhempien varallisuuden mukaan on todellisuutta. Toisen asteen koulutuksen maksuttomuus on hyvä lähtökohta tukea tasa-arvoisia mahdollisuuksia hankkia ammatti ja siten osaltaan päästä kiinni yhteiskuntaan.

Kansallinen, opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisema korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 tavoittelee, että 50% ikäluokasta on korkeasti koulutettuja. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta ei mahdoton. Tämä edellyttää kuitenkin korkeakoulutuksen vetovoiman lisäämistä. Koulutuspolkujen joustavuutta ja sen takaamista, että opiskelu on mahdollista missä elämänvaiheessa tahansa.

Vision toteutumisen edellytyksenä on koulutuksen riittävä rahoitus. Lisäksi työllistyminen ja palkat tulisivat olla koulutuksen mukaiset. Nyt jo on nähtävissä, että esimerkiksi lastentarhanopettajan ura ei ole vetovoimainen, koska palkkataso on matala koulutustasoon nähden. Samoin sairaanhoitajat lähtevät pois alalta, koska työn vaativuus ja palkkaus eivät kohtaa.

Opiskelupaikkojen lisääminen korkeakouluihin ei siis yksin ole ratkaisu suomalaisen väestön koulutustason nostamiseen vaan kyse on arvoista ja tahdosta viedä Suomea kohti entistä vahvempaa osaamista ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tarvitaan rohkeita päätöksiä ja taloudellisia resursseja. Tyhjästä on paha nyhjäistä.

Salla Seppänen

koulutusvastuujohtaja

Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*