Laitostunut virtahepo ja Pisa-tulokset

Vieraillessani muutama vuosi sitten Kuopion puolalaisessa ystävyyskaupungissa, Opolessa, sain kuulla kaupunkia kohdanneesta dramaattisesta ja traagisesta tapahtumasta. Kaupungin läpi virtaavan Oder-joen pinta oli tulvinut useita metrejä ja kaupungin kaunis historiallinen keskusta oli kärsinyt pahoista tulvavahingoista. Traagisuus liittyi etenkin kaupungin eläintarhaan, jossa tulvan seurauksena virtahepo oli hukkunut. Tarina ei kerro missä määrin ympäristö oli vaikuttanut hippo-parkaan passivoivasti ja oliko tämä menettänyt kyvyn selvitä normaaleista elämän haasteista, rauha hipon muistolle.

Koulutuksen mallimaassa Suomessa on perinteisesti kiitetty ja kumarrettu Pisa-tutkimuksen tuloksia. Viimeisimmissä tutkimuksissa suunta on kuitenkin ollut laskeva, josta esimerkkinä on kauhisteltu matematiikan osaamisen romahtamista sijalle 12. Paniikkinappulaa on painettu, koulutusta on kehitettävä ja Suomi nostettava jälleen osaamisen kärkimaaksi.

Tuoreimman Pisa-tutkimuksen huolestuttavin tulos ei kuitenkaan liity oppiaineiden osaamiseen. Tutkimukseen osallistuneen 65 maan joukossa Suomi oli kouluviihtyvyydessä sijalla 60, siis viidenneksi viimeinen. Selitykseksi ei riitä kouluruoka. Ensimmäistä koulupäiväänsä odottavan ekaluokkalaisen pohjaton riemu ja innostus koulun alkamisesta ehtii jo ala-asteen aikana haihtua tuhkana tuuleen monia kertoja. Yläaste keskellä muurrosiän melskettä on monelle isänmaan tulevalle toivolle lähinnä kidustusta. Tätä historian painolastia valitettavan moni kantaa mukanaan myös peruskoulun jälkeisissä opinnoissa.

Kyse ei ole siitä mitä koulussa opitaan (tai ei opita) vaan miten opitaan. Innostuminen ja motivaatio johtaa väistämättä parempiin oppimistuloksiin kaikessa koulutuksessa. Syvällinen kiinnostuminen ongelmasta voi johtaa uusiin ratkaisutapoihin ja jopa tavoiteltua laajempaan oppimiseen. Koulutuksen tehtävänä tulisikin olla tehdä ihmisistä aktiivisia, luovia ja ennakkoluulottomia.

Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn perustana voi jatkossakin olla ainoastaan ylivertainen osaamisemme. Pienenä syrjäisenä maana meidän pitää pystyä tuottamaan maailmalle innovaatiota, uusia kiinnostavia ratkaisuja kuluttajien ja yritysten ongelmiin. Tätä kykyä emme saa kansakuntana hukata. Globaali talous on luontainen elinympäristömme ja tässä selviäminen elinehtomme tulvankin uhatessa.

 

Esa Viklund

kehittämispäällikkö

Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*