Mediaseksikäs metsä

 

Menen metsään joka päivä. On pakko kun on koiria. Mutta vaeltelen minä siellä muutenkin. Metsän vetovoima on vahva.

Viime aikoina metsään on huudeltu paljon. Ikihonkia on suositeltu katsottavan työnteon merkeissä, toivottu Poke-pelin sijaan marjojen metsästystä ja oman osansa soppaan ovat keittäneet puunhalaajat ja ns. luontolääkärit.

Jostain syystä Suomi ei saa markkinoitua upeaa luontoaan ja mahtavaa metsäänsä turisteille. Meillä on kauniit kansallismaisemat, upeat erämaat, värikäs ruska, sieniä ja marjoja yllin kyllin – ja silti tarjoamme turisteille usein vain kaupunkikohteita.

Perheessämme oli vaihto-oppilas Kaliforniasta. Hänen muistorikkaimpia kokemuksiaan Suomesta olivat luontoretket. Kävely jään päällä oli jännittävää aurinkoisista maisemista tulleelle, retki syksyiseen kansallispuistoon puolestaan mykistävä. Hienointa tuntui kuitenkin olevan sade. Siis todellakin vesisade, sitä kun ei Kalifornian auringon alla ole koskaan. Oli siinä opeteltavaa suomalaiselle perheelle, joka yritti keksiä nähtävyyksiä vaihto-oppilaalleen.

Tänä vuonna metsä ei ole vastannut itselleni aivan kuten olen kuvitellut. Olen juossut pakoon maa-ampiaisia, tavannut useamman kyyn ikävissä merkeissä, törmännyt mäyrään ja lääkinnyt itseäni punkin pureman jälkeen antibiootilla borrelioosin vuoksi. Itikat ja hirvikärpäset ovat oma lukunsa. Isommista pedoista puhumattakaan. Uskaltaako turisti mennä metsään jos suomalaisetkaan eivät aina kestä luonnon antia?

Metsän tuotteistaminen, luonnon ja luontokokemusten kaupallistaminen ja hyvinvointivaikutusten markkinointi ovat osa hyvinvointimatkailua, joka on selvässä nousussa. Metsässä on myös valtavat resurssit taiteen näkökulmasta, tuo taidemuseo vain odottaa löytäjäänsä. Kompastuskivenä on kuitenkin juuri tuo metsän markkinointi. Mystisyys, terveysvaikutukset, estetiikka ja keräilykulttuuri pitäisi olla haluttavaa, mediaseksikästä. Miksi metsä ei sitten myy?

Lopuksi muistuttaisin, että Kuopiossa on helppo mennä metsään. Jos haluaa välttää suositun Puijon, voi metsään poiketa lähes kaikissa lähiöissä. Metsäpolkuja on Kuopio pullollaan. Olen löytänyt jopa pitkospuut vain neljän kilometrin päästä Kuopion torilta, siis lähes keskustasta. Metsää varten ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan.

 

Ulla Pekkarinen

Liiketoimintaosaamisen lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Jätä kommentti

*