Miten monilahjakkaasta nuoresta tuli pelottava akka?

Gallén-Kallela sen teki, meidän kaikkien tietämä Akseli. Tekikö Akseli sen tahallaan? Hän piirsi Louhen, Pohjolan emännän ”Sammon puolustus”-tauluun karupiirteiseksi väkäleuaksi, pelottavaksi kalevalaisten viholliseksi. Jos maalauksen katsoja mielessään asettuu kalevalaisten puolelle, Louhi ei juuri kerää sympatioita. Aika monella meistä taitaa olla hänestä Gallén-Kallelan maalauksen luoma mielikuva: Louhi on viekas pimeän Pohjolan johtaja, ns. pahis.

Omiensa parissa Pohjolassa Louhi on Kalevalan runojen mukaan pidetty ja arvostettu johtaja. Hän naisena taistelee tasavertaisesti Kalevalan miessankareita vastaan ja pitää sinnikkäästi Pohjolan kansan puolta. Oliko naisjohtajuus suurelle maalarillemme pelottava asia?

Louhi on myös noita, jolla on käytössään taikavoimia; hän pystyy mm. kätkemään auringon ja kuun. Hänen loitsunsa ovat tehokkaita. Kun Kalevalan miehet, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, ovat ryöstäneet Pohjolasta Sammon, Louhi lähtee veneellä sotajoukkojensa kanssa ryöstäjien perään. Vene haaksirikkoutuu ja Louhi tekee veneen paloista itselleen siivet ja pyrstön ja viikatteista kynnet, ottaa sotajoukot mukaansa ja lähtee lentoon pakenijoiden perään. Gallén-Kallelan maalaus on juuri tuosta tilanteesta.

Mielikuvitellaanpa vähän. Millainen Louhi on mahtanut olla nuorena, kun hän ei vielä ollut akoittunut Pohjan akaksi harvahampaaksi? Millaisesta tytöstä kasvaa rohkea kansansa johtaja ja loitsija? Kuvanveistäjä Mi Kuoppa (s. 1955) katsoo Louhea tästä näkökulmasta. Hänen pronssiveistoksensa ”Nuori Louhi” (2018) antaa aivan erilaisen kuvan kuin Gallén-Kallelan maalaus.

Kuoppa kuvaa tulevan Pohjolan emännän kauniiksi, itsetietoiseksi ja uhmakkaaksi nuoreksi. Nuori Louhi on kuin teiniprinsessa, joka voisi olla myös kapinallisen nuorisojoukon johtaja. Nuori, joka samalla kun kyseenalaistaa vanhempiensa arvot on toisaalta tullut tietoiseksi häntä odottavasta erityisroolista. Kruunuineen ja letteineen hän aivan kuin puhkuu uskoa itseensä ja mahdollisuuksiinsa. Hänellä voi kuvitella olevan jo pari toimivaa loitsua takataskussa.

Nykyään sanottaisiin, että Louhi on nuorena ollut monilahjakkuus ja talentti. Ei voi olla ajattelematta, että Pohjolan kansalla on ollut onnea. Juuri tuollaisia päämäärätietoisia tyttöjä ja poikia kaikki kansat tarvitsisivat kasvamaan johtajiksi: mielipidevaikuttajiksi ja yritysten johtoon. Ja samanlaisia nuoria korkeakoulut toivovat opiskelijoikseen: oma-aloitteisia, tavoitteellisia ja tietoisia omasta osaamisestaan.

Mi Kuopan veistoksille tyypillistä on ilmavuus ja läpinäkyvyys. Nuoren Louhenkin sisus on osin ontto. Tyhjä! Tyhjyyden voi ajatella kuvaavan sitä, että kyseessä on tarinoissa esiintyvä henkilö, joka on olemassa vain mielikuvissamme. Vai tarkoittaako tyhjä sisus, että tuon itsetietoisen nuoren sydämen kohdalla on tyhjää?

Miten paljon ominaisuuksia mahtuu yhteen ihmiseen? Jos ihminen on voimakastahtoinen, voiko hän samaan aikaan olla kovin empaattinen ja sydämellinen persoona? Kalevalassa Louhi kuitenkin myös hoivaa rantaan ajautunutta Kalevan miestä eli hän auttaa hädässä olevaa.

Mitä ominaisuuksia hyvällä johtajalla olisi oltava? Kellään ei kai voi olla kaikkia ominaisuuksia yhtä paljon. Tästä puhuvat erilaiset luonneanalyysitkin, joissa ihmisiä luokitellaan milloin minkäkin laisiin ryhmiin. Louhi ainakin on periaatteen ihminen: hän mieluummin taistelee Sammosta kuin luovuttaa sen suosiolla Kalevalan miehille.

Sanotaan, että hyvä taide herättää ajatuksia. Mi Kuopan Nuori Louhi pani minut miettimään ihmisyyttä, joten ainakin tässä mielessä se täytti tehtävänsä. Miten eri tavoin samaa ihmistä voidaankaan kuvata: kauniista lahjakkuudesta pelottavaan väkäleuka-akkaan. Asiat ovat monesti niin kuin niitä halutaan katsoa.

Marja Kopeli

koulutusvastuusuunnittelija

Savonia-ammattikorkeakoulu

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Hyvin pohdittu ja johdateltu
    Gallén-Kallelan taulu on tuttu, Kalevalakin noin pääpiirtein

    Runoilija Elias kehitti kalevalaisen tarinan asettelemalla keräämänsä aineiston järjestykseen – lisäilikin siis siihen aineksia kertoman mukaan. Sammon ryöstö on selvästi lainaus Homeroksen Troijan Helenasta – ryöstöstä. kuvaelmasta. Mukava on mietiskellä aihetta, mutta lieneekö tuo Troijakaan sellaisenaan totta – vanha ainakin, kuten osat Raamatun tarinoista. Kalevala on kuitenkin vasta 1800-luvulta.
    Kaunis patsas – kuinka suomalaiset pukeutuivat – sanotaanko viikinkiajalla? Tunnettua on, että naiset emännöivät taloja ja miehet kävivät erällä ja sotia, jaa jonkinlaisia kuningaskuntia lienee pohjolassakin ollut, joten kannattaa pohtia aihetta enemmänkin. Taide on tähän hyvä keino – Gallén-Kallelan tauluista en oikein ole koskaan pitänyt – ehkä sen vuoksi, ettei niitä ole nähnyt aitoina – mene tiedä, ehkä tyylisuunta – ehkä – kaipaisi uusimista muutenkin?

  • Marja Kopeli

    Kiitos kommentista.
    Vaikka kyse on tarinoista, niin niiden henkilöiden kautta pääsee miettimään ihmisyyttä, se on suurin piirtein samanlaista eri aikoina.

  • Eino J. (maallikkona)

    Kalevala ratkaisi naisten äänioikeuden 1906, ja mursi länsimaisen sivistyksen asettamat kahleet. Louhi tai Pohjan akka on tärkeä hahmo Suomessa. Suvun naistarinat kertovat vahvoista ja vankoista naisista, eräät nostivat laivarahtien 120 kg suola- ja kahvisäkin maasta suorin käsin.
    Vahvat työtä tekevät jäivät eloon, tuo Kuopan hahmo on hieman hintelä ollakseen aito – mutta, millaisia tahtoisimme esivanhempamme olleen olleen – onkin postauksen aihe – aito vai kuviteltu prinsessainen. Monitaitoisia he olivat ja Ylpeitä heistä tulee olla.

Jätä kommentti

*