Työnantajat käyvät armotonta kilpailua yhä pienenevästä työvoimareservistä. Väitetään, että ne alat menestyvät parhaiten, jotka kykenevät muuttamaan työympäristöä entistä joustavammaksi, viihtyisämmäksi ja yksilöllisemmäksi. Huomispäivän raatajalle ei enää riitä turvattu työpaikka eläkeikään saakka, mikä häämöttää hamassa kaukaisuudessa.

Sisar hento valkoinen -myytti ei pure nykynuoreen, joka on hyvin koulutettu ja tottunut itsenäiseen elämään. Tämän päivän nuorilla ei ole samanlaista rajun rakennemuutoksen elämäntaustaa kuin hänen esivanhimmillaan sodan jälkeen.

Sodan jälkeinen sukupolvi oli tottunut niukkuuteen: elämänodotukset eivät olleet näin korkeat. Näissä oloissa naiset olivat hoitaneet kotona sekä lapset että vanhukset. Oli luonnollista, että naiset siirtyivät teollistumisen myötä kaupungeissa huolto- ja hoitotyöhön. Naiset tyytyivät vaatimattomaan palkkaan, koska aikaisemmin he eivät saaneet samanlaisesta kotityöstä korvausta lainkaan.

Nykynuori elää yhteiskunnassa, jossa käydään kilpailua muun muassa urakehityksestä ja taloudellisista arvoista. Tällä hetkellä nuorille avautuu useita väyliä ammatinvalinnalla, vaikka joustavasti opiskelua työn ohessa ja eri elämänvaiheissa.

Tilanne on huolestuttava. Pari vuotta sitten Tehyn kyselyssä lähes kaikki nuoret hoitajat ovat harkinneet vaihtavansa alaa. Yleisempiä syitä alanvaihdon harkitseville olivat muun muassa: parempi palkka, psyykkinen kuormitus, kuten kiire tai riittämätön tuki.

Yhtälö alkaa olla vaikea. Valtionvarainministeriön vuonna 2020 tekemän arvion mukaan 15 seuraavan vuoden aikana sote-alalla tarvitaan jopa 200 000 uutta käsiparia. Tämä on kokoluokaltaan sellainen määrä ihmisiä, ettei sitä ratkaista edes ulkomaalaisilla rekrytoinnilla.

Jos kiivas keskustelu huonoista palkoista, kehnosta alan arvostuksesta jatkuu, nuori työvoima alalta kaikkoaa ja siihen ei ole varaa. On aika ottaa huomioon maailman murros, nuorison ihanteiden muuttuminen ja työn arvostaminen palkkauksessa.

Jouni Vornanen

tiedottaja, Savonia-ammattikorkeakoulu