Mökkivaatteet on mun mökkiaatteet

Mökillä antautuu helposti mielentilaan, johon kuuluu muistoja mummola-ajalta, luonnon intensiivinen läsnäolo ja tietoisuus kevyestä työleiristä, joka odottaa tekijäänsä. Tuo mielentila kuuluu erityisesti kesäaikaan.

Suomessa on reilut puoli miljoonaa mökkiä, ja niiden kesäsesonki on kohta alkamassa. Kuopio nousi 2017 maan mökkivaltaisimmaksi kunnaksi. Monissa kunnissa mökkiläiset pitävät pystyssä kyläkauppaa tai kesäkahvilaa ja tuovat osallistujia tapahtumiin eli ovat tärkeitä kunnan elinvoiman kannalta.

Suomalaisen mökkimatka on keskimäärin 92 km eli noin tunnin ajomatka. Toisaalta mediaani on linnuntietä 38 km eli puolet mökkimatkoista on korkeintaan sen pituisia. Pohjoissavolaisten mökkimatkamediaani on reilut 20 km. Monet voivat hurauttaa mökille siis vaikka iltasaunaan.

Oma mökkimatkani kestää noin tunnin. Tuloni ja se mitä teen ensimmäiseksi etenee useimmiten niin samaan tapaan, että sitä voisi kutsua rituaaliksi. Ajan auton unkarinsyreenin eteen, jossa se johonkin aikaan päivästä on muka varjossa. Kaivelen laukusta kuistin oven avaimen, lukko ikkunalaudalle tuohikippoon, sisäoven avain, ovi auki tupaan.

Tuttu mummolan haju, jossa on hiukkasen savun aromia. Jos on lämmin ilma, jätän ovet auki, jos viileämpi, jätän ne raolleen. Sitten työnnän tuvan ja kamarin ikkunat auki. Niissä on aidot 40-luvun haat, joilla ikkuna lukitaan auki-asentoon. Tuplat otetaan keväällä pois ja laitetaan kamarin seinää vasten syksyä odottamaan.

Sitten onkin jo aika vaihtaa vaatteet, ennen kuin voi jatkaa eteenpäin. Mökillä minua odottavat vuodesta toiseen samat hirveän-ihanat vuosikertavaatteet: 80-luvun anorakki, jossa on megaolkatoppaukset, 90-luvun verkkarit, joiden polvet ovat palaneet puhki lentopallopeleissä ja 2000-luvun alun vihreät Hai-kumpparit, joiden vaaleat osat ovat pinttyneet ruohonleikkuussa.

Kun olen sonnustautunut mökkilookiin, suuntaan sangon kanssa kaivolle. Kahvia pitää saada. Sitten tuvan uunin pellit auki ja tulta virittelemään. Piipun saaminen vetämään vaatii alkukesästä tietynlaisia taikoja, ja niistä huolimatta silloin tällöin savun aromi sisällä voimistuu. Kun uuni alkaa vetää kunnolla, on aika mennä kahvikupin kanssa rapuille istumaan. Siinä sielu lepää. Ja jostain syystä tuntuu, että siinä kohtaa paistaa aina aurinko.

Mökkivaatteet ovat monelle suomalaiselle kokoelma aiempien vuosikymmenten muistumia. Niiden avulla pääsee oikeaan tunnelmaan, jota ei saavuta vastaostetuissa vetimissä. Liikeideana mökkivaatteiden kauppaaminen taitaa olla kuolleena syntynyt ajatus, koska aito mökkivaate saa auransa vasta yhdessä kuljettujen vuosien myötä.

Niissä voi myös huoletta harjoittaa sitä työleiriä, joka kuuluu monen mökkielämään. Marjapensaat odottavat leikkaamista, vajan katto peltiä, roskat polttamista. Miten mukava onkaan, kun ei tarvitse varoa nuotion nokea tai naulojen tekemiä palkeenkieliä.

Entä sitten mökkisauna! Kun on ensin kantanut veden kaivosta, lämmittänyt alun temppuilun jälkeen nöyrästi toimivan kiukaan, kuunnellut jäähdytellessä rastaan huiluttelua, ja sitten kulkee vuosikymmenten takaiseen pyyhkeeseen kietoutuneena tupaan, niin mieli on täysi rauhaa. Mesiangervo tuoksuu ja tuttu lehtokurppa tervehtii ylilennollaan. Silloin suomalainen palaa juurilleen eikä kaipaa halpisketjujen kertakäyttövaatteita.

 

Marja Kopeli

Koulutusvastuusuunnittelija

Savonia-ammattikorkeakoulu

Kommentit

  • Kaija Sääski

    Niin totta, Marja. Isäni kutsui aina mökkivaatteitaan runttavaatteiksi, koska niillä tehtiin runttahommia. Sen näköiset ne kyllä olivatkin – tallessa vielä nuoremmille:).

  • Marja Kopeli

    Meillä niitä sanottiin rönttävaatteiksi.

Jätä kommentti

*