Koulutusjärjestelmämme on edelleen maailman huippua. Lukutaitomme on miltei sataprosenttia. Housunpuntteja ei kuitenkaan parane liikaa nostella: varsin moni nuori mies on syrjäytymiskierteessä.
Syyttävä sormi osoittaa usein some ja älypuhelimia, jotka sekoittavat keskittymiskykyä. Muutama napin painallus ja taas mennään. Älypuhelimella on helppo olla yhteydessä kavereihin, mutta samalla vuorovaikutus kapeutuu, koska ilmeet, eleet ja äänensävyt jäävät pois.
Muutama vuosi sitten Yle teki kyselyn opettajille. Vastanneista opettajista selvästi suurin osa oli sitä mieltä, että oppilaiden keskittymiskyky oli huonontunut selvästi viiden viime vuoden aikana. Tikunnokassa olivat erityisesti pojat.
Opettajat kuvailivat vastauksissa tuntemuksiaan muun muassa näin ”oppilaat kaipaavat koko ajan viihdettä ja kestävät huonommin tylsyyttä”.
Nuorten syrjäytyminen on vakava ongelma. Lukevat nuoret saavuttavat todennäköisesti hyvän koulutustason ja menestyvät muutenkin työelämässä. Lukutaito on monissa tutkimuksissa yhdistetty yleiseen elämässä menestymiseen.
Muutama vuosi sitten arvioitiin, että moni nuorimies on syrjäytymisvaarassa. Jopa viidesosa nuorista on rotkon reunalla. Kuilun partaalla häämöttää yksinäisyys, päihteet, mielenterveysongelmat ja työnsaannin haasteet. On arvioitu, että työmarkkinoiden ulkopuolella on noin 70 000 alle 30-vuotiasta.
Ulkopuolisuus on kallista lystiä. Syrjäytynyt maksaa valtiolle yli miljoona euroa, jos syrjäytyminen jatkuu koko työiän, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä. Koulutuksessa on puhuttu pitkään omasta vastuusta. Tavoite on hieno, mutta onko osa pojista liian kehittymättömiä ottamaan vastuuta tietyssä herkkyyden vaiheessa?
Lukutaito on suomalaisen yhteiskunnan demokraattisuuden tae ja vakuutus. Lukutaito on välttämätön, jotta ihminen pärjää tietoyhteiskunnassa ja ylipäätään alati kehittyvässä työelämässä. Lukutaito ei merkitse mekaanista oppimista, vaan kykyä omaksua tietoa monelta eri näkökulmalta.
Jouni Vornanen
tiedottaja, Savonia-ammattikorkeakoulu
