Ihmisellä on taipumus jäädä jumiin ja rutinoitua totuttuun kovin helposti. Oman alan rutiinit ja arkikäytänteet luovat turvaa, mutta toisto tappaa luovuuden. Omien toimintatapojen ja alan vakiintuneiden tapojen muuttaminen on haastavaa.  Uutta luovaa rajan ylitystä ei mielellään tehdä, jos ei ole pakko.

Ongelma on monesti se, ettemme viitsi, jaksa tai uskalla nähdä asioita uusin silmin. Helpointa olisi tietenkin vain pitäytyä tutussa. Urautuminen on monesti suurin muuri luovuuden edessä.

Heittäytymisen taito

Työpaikoilla saatetaan ajatella, että ideointi vie aikaa, on pois varsinaisesta työstä ja että uudet jutut voisi ideoida oman varsinaisen työnsä ohella. Näinhän ei tietenkään ole. Tehokkuutta ihannoivassa työilmapiirissä ideointi on osa työprosessia ja tarvitsee aikaa. Ajattelu ja uusien asioiden ideointiin on panostettava ja pysähdyttävä. Et voi heittäytyä mikäli sinulla ei ole aikaa.

Korona on sotkenut monen työnarkea. Työtovereiden tapaaminen on saattanut olla ainoastaan erilaisin etätyövälineiden varassa. Yhdessä ideointi ja luova ajattelu ei pääse käyntiin tai sille ei ole tilaa tiukkaan aikataulutetuissa etäkokouksissa.

Luovuus voi myös tukahtua arvostelun ja tulosvastuun ilmapiirissä, jossa aika ja työpäivä loppuvat kesken. Suurin hidaste on kiire, jokaisen tuntema laadun tappaja. Vaikka kaikenlaista luovuutta voi harjoittaa ilman päämäärää, on työelämässä deadline aina olemassa.

Uudet ideat voivat syntyä moniammatillisesti

Loistava idea ei synny annettuja ohjeita kopioimalla, vaan kyvystä tehdä asioita vieläkin paremmin. Luova ajattelu on seurausta oikeasta asenteesta, luovuutta ruokkivasta työilmapiiristä – sekä taito, joka vaatii jatkuvaa ylläpitämistä ja yhdessä ideointia. Mukaan ideointiin siis hyvä saada koko työyhteisö. Miten itse voit asiaan vaikuttaa?

Uusia ideoita voi syntyä myös kurkistamalla miten muut tekevät, miten muilla aloilla toimitaan. Siksi moniammatillisuus on rikkaus, jota kohti on syytä mennä, jota voi tavoitella. Toisen alan rutiinit voivat olla omalle työlle rikkaus.

 

Pirjo Turunen, sosiaalialan yliopettaja