Vuoden 2023 alusta suuri määrä työntekijöitä siirtyy toimintansa aloittaville hyvinvointialueille. Kyseessä on mittava siirtymä, jossa eri alan asiantuntijat järjestäytyvät uusiin organisaatioihin ja työtehtäviin. Ajattelisin, että eihän osaamisvaatimukset aikaisemman osaamisen näkökulmasta muuttune miksikään. Asiakkailla ja potilailla on omat tarpeensa, ongelmansa ja sairautensa, kuten ennenkin. Asiakkaiden ja potilaiden hoitamiseen tarvitaan edelleenkin vahvaa ammattitaitoa ja sitä täytyy jatkuvasti ylläpitää ja kehittää. Tämä ei liene hyvinvointialueilla se kaikista vaativin haaste, vaan ennemminkin se, onko työyksiköissä sitä ydinosaamista mitä tarvitaan. Onko henkilöstösiirroissa pystytty hahmottamaan tarvittavat osaamiskokonaisuudet siten, ettei ydinosaamisalueista ole puutetta. Kyse on siis osaamisen johtamisen onnistumisesta. Valmistelutyötä koulutuksen toteuttamiseen osaamistarpeet huomioiden on tehty tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten kanssa ainakin Pohjois-Savossa. Olemme miettineet koulutusten toteuttamista muun muassa peruskoulutuksen, ammatillisen jatkokoulutuksen kuin jatkuvan oppimisenkin näkökulmista.

Asiakaslähtöisyys keskiössä

Hyvinvointialueiden suunnittelutyössä olen varsin usein kuullut käsitteen asiakaslähtöisyys. Tämähän ei ole suinkaan ole mikään uusi käsite. Muistan itsekin terveysalan opiskelijana, kuinka opiskelimme asiakaslähtöisyyttä monista eri näkökulmista jo yli 20 vuotta sitten. Moniammatillisen ja monialaisen yhteistyön kehittämisestä, jossa asiakas on keskiössä, on siis puhuttu jo kauan, mutta asia vaatinee edelleen kehittämistä. Jotta asiakkaat tulisivat aidosti kuulluksi, niin heitäkin on otettu mukaan tähän kehittämistyöhön muun muassa asiakasraatien muodossa. Hyvinvointialueen tavoitteena on asiakkaiden ja potilaiden palveluiden ja hoidon järjestäminen siten, että asiakas ei joudu kulkemaan ”luukulta luukulle”, vaan hänet ottaa vastaan moniammatillinen työryhmä.

Kuuntelin jo vuosi sitten yhtä potilasjärjestön asiantuntijaa, joka on ollut jo pitkän aikaa sote uudistuksen ja hyvinvointialueen kehittämistyössä mukana. Hän on aina muistanut kysyä: ”missä asiakas?”, kun eri ammattilaisista koostuva asiantuntijatyöryhmä on hahmotellut organisaatiokaavioita ja palveluiden järjestämistä. Rivien välistä saattoi olla ymmärrettävissä, että asiakkaan rooli oli saattanut hieman hävitä suunnittelun tiimellyksessä.

 Tarvitaan monenlaista osaamista

Lienee päivän selvää, että osaamisen johtamisen onnistuminen on aloittavilla hyvinvointialueilla merkittävä. Sen lisäksi tarvitaan paljon muuta osaamista: integroitumista, organisoitumusta, moniammatillisuutta, monialaisuutta, muutoksessa elämistä, epävarmuuden sietämistä ja niin edelleen. Voisiko siis ajatella, että ammattilaisilta vaaditaan paljon muutakin osaamista kuin sitä omaa substanssiosaamista, joita tarvitaan esimerkiksi potilaita hoitaessa akuuttitilanteissa. Toki näin on aina ollut. Yhdessä työskentely on tärkeää ja sanonta, että tiimi on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, pitää paikkansa tässäkin muutoksessa ja uudelleen järjestäytymisessä.

Muistan, kun työskentelin nuorena sairaanhoitajana pienehkössä terveyskeskuksessa. Siellä oli hyvä yhteishenki ja moniammatillisuus toimi aidosti, kun olimme kaikki saman katon alla. Myös asiakaslähtöisyys toteutui, asiakkaat ja potilaat saivat tarvitsemansa hoidon samasta paikasta. Ei ollut luukulta toiselle siirtymistä. Lienee ollut oman aikansa sotekeskus, jota hyvinvointialueillakin tavoitellaan. Mittasuhteet vain ovat täysin toiset.

Riitta Turjamaa
Koulutuspäällikkö, jatkuva oppiminen/Master School
Savonia-ammattikorkeakoulu