Käsite ”jatkuva oppiminen” putkahtelee esille eri yhteyksissä, niin oppilaitosten sivuilla kuin hallitusohjelmassakin. Onpa sitä varten perustettu jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuskin.

Uusien ammattilaisten valmistuessa näin kesän kynnyksellä, sai minut pohtimaan sitä, että miten kauan vastavalmistunut työntekijä pärjää työelämässä, kunnes hän huomaa, ettei nykyisellä osaamisella enää pärjääkään, vaan osaamista on päivitettävä. Millaisia ajatuksia tämä sitten herättää melko äskettäin valmistuneessa ammattilaisessa? Ehkä mieleen voi nousta ajatus siitä, että enkö minä riitä tai tarjosiko koulutus minulle sittenkään riittävät valmiudet pärjätä työelämässä? Ajaako työelämän jatkuvasti kasvavat ammattitaitovaatimukset työntekijät jatkuvan oppimisen kierteeseen?

Tutkinnosta tutkintoon

Luin yhtä lehtiartikkelia, jossa oli haastateltu muutaman ammattiryhmän edustajaa, joilla oli varsin mittavat ansioluettelot. He olivat suorittaneet työuransa aikana useamman tutkinnon sekä monia täydennyskoulutustyyppisiä opintoja – varsinaisia jatkuvan oppimisen esikuvia siis! Perusteluina mittaville opinnoille molemmilla nousi esiin halu kehittyä työelämässä ja pysyä kilpailussa mukana. Lisäksi opiskelemiseen ”pakotti” työelämän pätevöitymisvaatimukset; on oltava, jos jonkinlaista sertifikaattia ja korttia suoritettuna, että on lupa työskennellä kyseisessä ammatissa.

Elämänkoulun pätevöittämä

Onpa vastaan tullut ammattilainen, joka on suorittanut nuorena yhden tutkinnon ja edennyt urallaan työssä pätevöityen siten, että häntä konsultoidaan aina ulkomaita myöten. Hän itse pohti tavatessamme sitä, että jos hän hakisi uutta työpaikkaa, niin kylläpä ansioluettelo koulutustietojen osalta olisi varsin suppea. Osaamista on vaikka muille jakaa, mutta kirjalliset todistukset siitä puuttuvat. Tässä meillä oppilaitoksilla olisikin vielä tekemistä; kuinka tunnistamme ja tunnustamme työelämässä hankitun osaamisen. Osaamisvaatimuksia on monenlaisia eikä kaikkea osaamista voi saavuttaa teoreettisia opintojaksoja suorittamalla. On osattava suunnitella, toteuttaa, soveltaa ja johtaa.

Sanotaan, että työelämä on murroksessa, näinhän se lienee ollut jo pitemmän aikaa. Lisäksi osa aloista kärsii työvoimapulasta. Monenlaisille osaajille lienee myös tulevaisuuden työelämässä paikkansa, niin tutkinnosta tutkintoon kulkeville kuin elämänkoulun pätevöittämille.

Näin kesän kynnyksellä on mukava toivottaa rentouttavaa kesää, aivoilla on lupa levätä. Ja jos laiturin nokassa auringosta nauttiessa tulee mieleen, että jotain voisi opiskella, niin mahdollisuuksia on monia – myös kesällä.

Mansikan makuista kesää kaikille lukijoille!

Riitta Turjamaa
Koulutuspäällikkö, jatkuva oppiminen/Master School
Savonia-ammattikorkeakoulu