Pidemmän aikaa asiantuntijoiden puheissa on noussut esille, että tarvitaan uutta osaamista. Tämä on kuulunut vahvasti myös nyt kesän aikana. Erilaisissa keskusteluissa nousee esille erityisesti uuden osaamisen yhteydessä uudenlaiset työsketelytavat, teknologia, vihreä siirtymä, kestävä kasvu. Mitä uusi osaaminen sitten on?
Sitra on tehnyt erilaisia selvityksiä ja kirjoittanut osaamisesta, niin myös uudesta osaamisesta. Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä -julkaisussa (2022) osaamisen uudistumisen edellytykset kuvataan neljän elementin kehittämiseen, joita ovat osaamistieto, tarvelähtöisyys, ekosysteemimäinen tapa toimia ja mitattavat vaikutukset. Selvityksessä kuvataan rohkaisevasti hyvin tarvittavaa muutosta, mitä uusi osaaminen vaatii.
Yhdessä haastattelussa kysyttiin asiantuntijalta, että mitä uusi osaaminen on. Haastattelija sai vastauksen teknologiasta, vihreästä siirtymisestä ja etätyön mahdollisuuksista. Tässä huomasi, miten vaikea on kuvata konkreettisesti, mitä uusi osaaminen tarkoittaa.
Ennakointi, joustavuus, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot sekä digitaidot ovat monessa yhteydessä nousseet taidoiksi, joita tarvitaan tämän päivän työelämässä. On syntynyt uusia työnkuvia ja uudenlaista yrittäjyyttä, missä tarvitaan nimen omaan näitä taitoja. Tällaisiksi voisi kuvata esim. vaikuttajatyö, osaamis- ja valmennustyö, koordinointityö ja tiedon ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen liiketoiminnassa. Miten näihin töihin kouluttaudutaan? Tutkintokoulutukset tarjoavat hyvät lähtökohdat erilaisiin ammatteihin, mutta myös niiden merkitys on muuttunut. Harva tutkinto kouluttaa suoraan valmiiksi tulevaan työhön vaan luo ennemminkin hyvät lähtökohdat oppia lisää ja soveltaa oppimaansa. Valmennuksellinen ote ja tiedon etsiminen ja soveltaminen näkyy monessa uuden opettamisessa ja oppimisessa. Olemassa olevaa tietoa on valtavasti tarjolla eri puolella, joten myös sen kriittinen tarkastelu on olennaista osaamisen kehittymisessä.
Uudet työskentelytavat, kuten verkostomaiset tiimit ja etätyö tuovat mahdollisuuksia osaamisen hyödyntämiseen ympäri maailman. On olemassa kuitenkin paljon työnkuvia, missä etätyö ei ole mahdollista ja Suomessa vientiteollisuusmaana tämä näkyy vahvasti. On siis osattava johtaa osaamista ja varmistaa osaajat työhön myös työpaikalla.
Yrityksissäkin näkyy jo osaamisjohtajia ja niin henkilöstön kuin myös yrityksen tason osamisen kehittäminen on yhä tärkeämpää yritysten tuloksentekokyvylle. Ennakointi ja osaamisen varmistaminen yrityksen tavoitteiden saavuttamiseksi on asia, mihin halutaan panostaa. Ilman eteenpäin katsomista (ja toisaalta historian tuntemista) ja osaamisen tarpeen ennakointia, reagointikyky ja toiminnan varmistaminen saati uusituminen voivat olla haastavaa. Ennakointitiedon hyödyntäminen, henkilöstön osaamisen johtaminen ja strateginen kehittäminen, ilmiölähtöisyys ja tiedon hyödyntäminen toiminnassa ja johtamisessa ovat olennaisia elementtejä kehittämistyössä, mikä on jatkuvaa.
Uusi osaaminen voisi siis olla esim. tuotteen elinkaarilaskentaosaaminen, digitaalisten järjestelmien käyttö ja hallinta, neuvottelutaidot ja projektinhallintaosaaminen jne. Listaa voisi jatkaa pitkään. Miten kaikkea voi opettaa tai valmentaa siihen, että tarvittavat osaamiset karttuvat? Tulisiko meidän uudistaa nopeammin myös tutkintoja? Missä menee raja, mikä on perusosaamista tai geneerisiä taitoja ja mikä on sellaista, mikä opitaan työelämässä? Milloin se osaaminen, mikä aikaisemmin oli perusosaamista, jää pois tämän päivän perusosaamisesta ja siirtyy alakohtaiseen syventävään osaamiseen? Erityisosaamiseksi taas nousee koko ajan uusia asioita, joista voi tulevaisuudessa tulla perusosaamista. Näin uusi osaaminen ei ole mitään, mikä päättyy jossakin vaiheessa vaan on jotakin ilmiölähtöistä ja ennakoivaa.
Jenni Toivanen, jatkuvan oppimisen johtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu
