Pääsykokeet – Valitseeko elämänuran äitisi?

DSC_0096
Kuvassa oikealla kypsä 15-vuotias, joka suuntautuisi  tuon hetkisen tilanteen perusteella varmaankin eläinlääkäriksi.

 

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen perusteli korkeakoulujen pääsykoeuudistusta sille, että pääsykokeet kuormittavat liikaa kevään abiturientteja.

Itse olen pyrkinyt tietoisesti rasittamaan itseäni sekä henkisesti, että fyysisesti. Suomi on rakennettu satavuotisen historiansa aikana pääosin siten, että suomalaisia on kuormitettu, jolloin haasteeseen on vastattu sitkeällä ja ahkeralla työnteolla. Onko nykynuorison liiallinen rasittaminen tosiaan ongelma? Ja onko se peruste muuttaa pääsykoejärjestelmää.

Grahn-Laasonen ehdottaa, että korkeakouluihin pitäisi päästä pääosin ylioppilastodistuksen perusteella. Pääsykokeisiin pänttääminen pitäisi lopettaa. Siitä olen selkeästi samaa mieltä, että ulkoa opettelu vain pääsykoetta varten ei ole järkevää.  Opiskelu on muuttunut internetin ja digitalisoitumisen johdosta, joten pääsykokeita toki tulee kehittää nykytilannetta vastaavaksi.

Mitä tapahtuu, jos pääsykokeista luovutaan? Selvää on, että tyttöjen osuus korkeakouluissa tulee lisääntymään. Kuten kaikki tiedämme pojat kypsyvät hitaammin ja poikien on vaikeampi 15-vuotiaana ryhtyä määrätietoisesti pyrkimään oikeustieteelliseen. Ne opiskelijat, joilla lukio ei syystä tai toisesta onnistu toivotulla tavalla, ovat ulkona korkeakouluista.  Jos alan valinta joudutaan tekemään jo lukion tai toisen asteen koulutuksen alussa elämänuran valitsee todennäköisesti opiskelijan äiti.

Itse kuluin tuohon epäkypsien poikien joukkoon. Lukion alussa kiinnostivat lähinnä urheilu ja mopedit. Tytöistäkään en vielä ymmärtänyt muuta kuin, että niitä pitää jahdata. Ei vielä ollut oikein selvillä minkä takia. Koulu tuli käytyä kunnialla, mutta 12 laudaturia ei todistuksessa ole. Kun armeijan jälkeen kuitenkin päätin hankkia kunnollisen opiskelupaikan, opiskelin ahkerasti kevään ajan pääsykokeisiin. Pääsinkin kahteen toivomaani yliopistoon. Minusta lukeminen pääsykokeisiin ei ollut pänttäämistä tai ulkoa opettelua. Pääsykoekirjat olivat suoraan pääaineeni perusopintoja ja pääsykokeissa tehtävät olivat essee-tyyppisiä, eikä mitään ulkoa opettelua. Kun olin opiskellut perusteellisesti perusasiat, minulla oli erittäin hyvä pohja suorittaa muut opinnot pääaineesta. Huomasin eron opiskellessani sivuaineita, joihin en ollut perehtynyt aikaisemmin. Nuorempi tyttäreni kävi juuri pääsykokeissa. Essee-tyyppisiä nekin.

Olen valokuvassa koulukaverini kanssa noin 15 vuotiaana. Kaverilla kasvoi jo parta, mutta itse olin vähän kehityksestä perässä. Partakin alkoi kasvaa heti armeijan jälkeen ja nykyisin olen 5 cm pidempi kuin kaverini.  Muistan hyvin, kuinka kaverini älysi panostaa läksyjen lukuun, kun odottelin pihalla polkupyöräni kanssa. Patrik Lainekin vaikuttaa melko kypsältä 18-vuotiaalta. Pelaa kuin 30-vuotias ja ulkonäkökään ei ole kovin tyypillinen 18-vuotiaalle.

Hallituksen tavoitteena on myös valmistumisen nopeuttaminen. Opintojen venyminen on huono asia, mutta en pidä kovin pahana, jos nuori on töissä muutaman vuoden ennen korkeakouluopintojen aloittamista. Juuri aikuisryhmän oppimistehtäviä arvioitaessa vaikuttaa muutaman kymmenen vuoden työelämään tutustumisjakso olleen hyödyksi kokonaisuuden hahmottamiseksi. Enkä välttämättä haluasi joutua 21-vuotiaan lääkärin käsittelyyn.

Miksi kaikki muutokset aina tähtäävät siihen, että kaikilla pitäisi olla helpompaa ? Suomi on suuressa ahdingossa. Kymmenenprosentin kilpailukykyloikka voitaisiin toteuttaa siten, että kaikkia rasitetaan 10% lisää. En usko, että oltaisiin vielä kovin lähellä edellisten sukupolvien rasitusta.

Kai Selander
Liiketalouden lehtori, yrittäjä
Savonia Amk, Kuopio

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Hyvää pohdintaa Kai! Eämän eväsreput eivät ole yhtä suuria. Ennen eläköitymistäni tein kolme täysin erilaista ammatillista uraa ja ehdin harrastaakin melkein kaikkea muuta paitsi golfia. Akateemiselle uralle en edes haaveillut, sinne menivät kaverit, joiden kanssa aloitimme vast`ikään jälleen 40-vuoden tauon jälkeen yhteisen harrastuksemme, musisoimisen. Oppikoulun jälkeen hakeuduin RTV-puolen ammattikouluun, jotta voisin rakentaa ja huoltaa silloisen (ja nykyisen) yhtyeemme soittokaluston. Valinta oli yksin minun. Tuon jälkeen kolme muuta 2-tason tutkintoa ja erilaisia töitä. Avoimessa yliopistossakin jokin perustutkinto. Elämä eletään, valinnat tehdään itse tai sitten ei.

Jätä kommentti

*