Palkataan tunneälykäs putkiasentaja

Kuva: Shutterstock.

Kaikki automatisoitavissa oleva työ tullaan korvaamaan roboteilla ja automaatiolla. Joidenkin ennusteiden mukaan vuonna 2025 kaikesta tehtävästä työstä robottien osuus on jo noin 70%. Mihin tulevaisuudessa sitten tarvitaan ihmistä ja millaisia taitoja työelämässä jatkossa kaivataan? Suuria kysymyksiä nuorille ja kovasti pohdintaa aiheuttavia myös koulutuskentässä toimiville.

Tulevaisuuden osaajalla edellytetään olevan valmiuksia ongelmanratkaisuun monimutkaisissa tilanteissa. Kompleksisuus ja tilanteiden monimuuttujaisuus lisääntyy, jolloin myös ratkaistavat ongelmat ovat yhä useammin uniikkeja ja ennakoimattomia. Samalla osaajaltamme odotetaan luovuutta ja kriittistä ajattelua. Verkostomaiset toimintamallit puolestaan perustuvat yhteistyöhön ja edellyttävät hyviä sosiaalisia taitoja tunneälyä unohtamatta.

Päätöksentekokyky on nopeasti muokkautuvassa ja muotoaan alituisesti muuttavassa toimintaympäristössä menestyminen ehdoton edellytys. Samalla kuitenkin tarvitaan kykyä löytää kompromisseja ja ratkaisuja, joiden myötä toiminnan kannalta kriittisiä kumppanuuksia vahvistetaan. Kaikessa toiminnassa vahva palveluorientoituneisuus on käytännössä itsestään selvyys. Osaajamme perusominaisuuksiin kuuluu myös taito muunnella toimintaansa ympäristön ja tilanteen mukaan.

Sitten voimmekin laittaa käden sydämelle ja kysyä, kuinka moni meistä tunnistaa itsensä tuosta kuvauksesta?  Samalla voit katsella työyhteisössäsi ympärillesi ja pyrkiä tunnistamaan edellä kuvatun kaltaisia kognitiivisesti joustavia sosiaalisia multitaskaajia. Listasta ei todennäköisesti tullut kovin pitkä.

Teknologian nopea kehittyminen luo uusia osaamistarpeita. Inhimillisen osaamisen päivittäminen on kuitenkin (ja onneksi) paljon hitaampaa ja monivivahteisempaa kuin tietoteknisen ohjelmiston versiopäivitys tai uuden laitesukupolven tuominen markkinoille. Aina emme voi muutosta hallita ja ainoa keino selviytyä on tällöin mukautua siihen. Mukautuminen puolestaan edellyttää uusien asioiden omaksumista ja oppimista. Jatkuvan oppimisen tulisikin olla elämää rikastuttava mahdollisuus ahdistusta luovan pakon sijaan.

Esa Viklund

kehittämispäällikkö

Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*