Paluu arkeen on edessä

Haahuilen rajatilassa. On viimeinen lomapäivä, ja huomenna suuntaan aamusta taas työpaikalle. Heinäkuu on vaihtumassa elokuuksi. Onko siinä sydänkesän ja loppukesän rajapyykki? Rajalla olemisesta tulee toisaalta vähän surumielinen, toisaalta valpastuva olo.

Ajatus risteilee kuluneen loma-ajan, tulevan työrupeaman ja vuodenaikojen vaihtumisen välillä. Tuuli tarttuu mielen syrjään ja vie ajatukset Saimaan selille ja Pihlajaveden poukamiin. Aamuaurinko, iltauinti, päivällä kävely saaren kiertävällä polulla.

Yhdessä saaressa on valmiina viisi skiittaa. Ne ovat arkkitehtonisesti erilaisia pieniä ortodoksisia sivuluostareita. Kahdessa niistä akustiikka kaiuttaa ääntä huikeasti sekuntitolkulla. Miten kiinnostavaa onkaan huudahdella eri korkeuksilta ja kuunnella kaikua, pitkän aikaa. Toisessa saaressa on jo tavaksi tullut kahlata Lietveden rantahiekassa ja ottaa tilanteesta vuodesta toiseen samanlaisia valokuvia. Ja sitten kuppilaan virkistävälle juomiselle. Miten siellä aina paistaakin aurinko ja pienet terassi-istuskelut ovat tarpeen.

Mutta nyt pois kahlaamasta ja huomisiin töihin! Mitä siellä nyt onkaan meneillään? Uusi lukuvuosi alkaa pian, ja uudet opiskelijat ovat tulossa. Savoniassa pitempään opiskelleet opiskelijatuutorit ovat tosin jo heinäkuussa vastailleet tulokkaiden kysymyksiin ja opastaneet mm. opiskelukaupunkien palveluiden pariin.

Elokuun alkupuolella uudet opiskelijat saavat Savonian verkkotunnukset ja pääsevät DigiAvaimen kautta tutustumaan ammattikorkeakoulun sähköisiin ympäristöihin. Niissä onkin kahlaamista. Tuo kaikki on osa SavoniaStart-konseptia. Kokonaisuus taitaa olla aika hyvin kuosillaan, mutta DigiAvaimen tsekkauspalaveri on paikallaan kalenterissa keväällä sovitusti.

Paikallaan saaressaan on myös Linnansaaren kansallispuiston torppa. Torpan ympäristö on kasveista kiinnostuneen paratiisi. On valkolehdokkeja, kirkiruohoja, nurmikaunokkeja, ruusuruohoja, peurankelloja, päivänkakkaroita, ketoneilikkaa. Ja idänkurhoja, jotka ovat harvinaisia mutta rumia. Lieneekö lukijoissa sellaisia, joille uuden kasvilajin löytyminen ja tunnistaminen on kesän kohokohtia? Minä löysin tänä kesänä nurmikohokin, jonka pullea verhiö muistuttaa ongen kohoa. Kasviatlaksen mukaan se ei ole erityisen harvinainen, mutta emme vain ole osuneet samoille seuduille aiemmin.

Ongenkohoista työajatuksiin, hop! Voisiko vielä jollekulle osua oma opiskelupaikka kohdalle tänä kesänä? Lisähaku ammattikorkeakouluihin näkyy olevan heti elokuun alussa, samoin haku polkuopintoihin. Mahdollisuuksia näyttää siis vielä olevan nopeaankin opiskelun aloittamiseen. Ja syyskuussa tulee syksyn yhteishaku, jossa haetaan tammikuussa alkaviin koulutuksiin. Siinä onkin jo käytössä uudistunut opiskelijavalinnan menettely. Mikä kaikki siinä nyt muuttuukaan? Onneksi on www.ammattikorkeakouluun.fi -sivusto, siellä asiat on kerrottu. Pitää kurkata sinne ja virkistää muistia.

Kesällä kurkistin kaivokseen Outokummussa. Kaivostunneli, kaivostorni, murskaamo, rikastamo – paljon uusia sanoja, joista on nyt parempi ymmärrys kuin aiemmin. Oli kaivostoiminnasta mitä mieltä tahansa, historiaan katsahtaminen auttaa ymmärtämään mm. kokonaisten taajamien syntytarinoita. Toiminnan alussa työturvallisuus näyttää olleen lapsen kengissä, jos sillä kenkiä oli ollenkaan. Paljon on kehitys kehittynyt vuosikymmenissä.

Historia-ajatuksista havahdun lähes hätkähtäen toteamaan, että ollaan menossa jo yli puolen välin tästäkin vuodesta. Minne vuodet mennä vilahtavat? En taida olla ainut, joka asiaa päivittelee, ja vuosi vuodelta useammin. Oliko se viime viikolla kun visioitiin vuotta 2020, ja sehän on ihan huomenna! Savoniassa laaditaan strategiaa jo sitä seuraaville vuosille. Ja pian sekin on historiaa. Huimaa.

Nyt olisi hyvä aika aloittaa jokin uusi, kun vielä ehtii. Olisiko kansalaisopiston tarjonnassa jotain sopivaa? Siirryn selaamaan kursseja, ilmoittautuisikohan flamencotanssiin tai verhoilukurssille tai…

Marja Kopeli
koulutusvastuusuunnittelija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*