#Positive Agriculture

Kuva: Salla Seppänen

Ranskan maine ruokakulttuurin kehtona osoittautui todeksi Savonia-ammattikorkeakoulun Kasvitaito –hankkeen matkalla Pariisiin. Matkan aikana pääsimme vierailemaan kolmella maatilalla, joista yksi oli erikoistunut luomutuotantoon, yksi viljely kiertoon ja yksi oli koulutilalla. Lisäksi vierailin SIA -ruoka- ja  viinikulttuurin messuilla sekä  Europan suurimmassa maatalousnäyttelyssä SIMA.

Messuilla oli eläinten ja neuvonnan lisäksi esillä hulppeita maatalouskoneita, joissa ergonomia ja turvallisuus olivat viimeisen päälle suunniteltuja. Kooltaan koneet olivat niin suuria, ettei niitä savolaisella peltotilkulla saa kääntymään. Peltomaata vierailutiloilla oli riittämiin ja se sijoittui keskitetysti, esimerkiksi kokonaispinta-alan 600 hehtaarin pelto oli lohkoina noin 2-3 km etäisyydellä, joten isojen koneiden siirtäminen lohkolta toiselle ei vienyt paljoa aikaa.

Ranskalaisten ylpeys kotimaisesta ruuasta yllätti. Olin ajatellut, että me suomalaiset arvoistamme kotimaista ruokaa ja joutsenlippu on jotakin hyvin erityistä tunnustusta ruuan alkuperälle. Mutta eipä se niin ollutkaan.

Vieraillessamme maatiloilla viljelijät kertoivat, että erityisesti kaupungeissa asuvat ranskalaiset arvoistavat kotimaisia raaka-aineita. Tiloilta ostetaan tuotteita suoraan ja lähialueen kaupat ovat suurimpia viljelytuotteiden ostaja.

Ruoka- ja viinimessuilla oli edustettuina eri kulttuureja ja maanosia, mutta Ranskan osasto oli kokonaisuudessaan yksi iso halli ja sieltä löytyi eri alueiden kuten Champagne, Bourgogne, Bretagne, Auvergne ja Limousin erikoisherkut: juustot, kinkut, makkarat, pikkelsit, suklaat ja viinit, siiderit ja samppanjat yhdistettynä musiikkiin ja kansantanssiin. Tunnelma oli rento ja iloinen, ja ihmisiä tungokseen asti. Ruoka kiinnosti ja paikalle oli tultu koko perheen voimin.

Ranskalaisen ruuan arvostus heijastui myös alkutuotantoon. Vierailujen aikana saattoi todeta, että ranskalainen maanviljelijä on ylpeä työstään ja tuotteistaan. Ensimmäisellä vierailutilalla, jossa toimi kaksi sukupolvea Mr Jean–Yves ja Mme Nadous Mansson ja heidän poikansa Cornetin Mansson. Tilalla toimii juridisesti 2 eri maatilaa; tavanomainen tila ja luomutuotannossa ECORT sertifikaatin alla oleva tila.

Äiti ja poika vastasivat tilan luomutuotannosta ja alueen luomuviljelijöiden yhdistyksen puheenjohtajana Madame Mansson oli hyvin iloinen siitä että, poika olisi siirtämässä tilan tuotannon kokonaan luomuun, jota kohtaan ranskalaisilla viljelijöillä on edelleen ennakkoluuloja sen tuottavuuden ja liian työllistävyyden suhteen.

Madame Mansson totesi, että ranskalainen maanviljelijä on hyvin konservatiivinen ja siksi tuotannon muuttaminen luomuun on edennyt hitaasti, ja erityisesti Pohjois-Ranskan alueella, jossa he toimivat viljelijöinä oltiin 1,2 % luomun osuudella vielä kaukana tavoitteesta, 20 % viljelypinta-alasta luomutuotannossa.

Koneita ja teknologiaa oli tiloilla hyödynnetty merkittävästi. Viljelykiertoon erikoistuneella tilalla viljelypinta-ala oli 600 hehtaaria. Isäntä hoiti tilan pääosin yksin. Lisätyövoimaa oli käytössä vain osan vuodesta. Lisäksi käytössä oli droneja, jotka raportoivat kasvuston edistymisestä ja helpottivat kasvinsuojelun toteuttamista. Tilalla kävi paljon vierailijoita ja isäntä jakoi mielellään osaamistaan toisille viljelijöille. Luentoja varten oli erillinen tilat, jossa oli tarvittava teknologia käytössä tietokoneineen ja videotykkeineen.

Koulutilalla oli eläintuotantoa; lihakarjaa (Limousin nauta) ja siipikarjaa sekä rehun- ja viljanviljelyä. Tila oli osittain luomutuotannossa. Parsinavetassa asusti tyytyväiset emolehmät vasikoineen. Kanat tepastelivat aidatulla pihalla. Tilanhoitaja kertoi asiantuntemuksella ja ylpeydellä tilan toiminnasta ja opiskelijoiden sitoutumisesta opintoihin, jotka kestivät 4 vuotta, sisältäen yleissivistävän ja ammatillisen osaamisen. Suurin osa opiskelijoista tuli maanviljelystiloilta, jossa he jatkoivat isäntinä ja yrittäjinä.

Miten me maailman onnellisin kansa oppisimme ranskalaisten ylpeyden maan alkutuotannosta ja kotimaisen ruuan arvostuksen. Ranskassa maataloutta arvostettiin. Kuluttajat olivat valmiita maksamaan kotimaisesta tuotteesta hiukan enemmän. Tuottajat toivat esille realistisesti elinkeinonsa mahdollisuudet ja haasteet, joihin vastattiin ja joita pyrittiin ennakoimaan. Usko omaan tekemiseen ja osaamiseen oli vahva.

SIA-messuilla oli iso kyltti #PositiveAgriculture, joka voisi viestinä toimia Suomessakin, jos vain oivaltaisimme, että positiivisuudella pääsemme parempiin tuloksiin – myös maataloudessa.

Salla Seppänen

koulutusvastuujohtaja

Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*