Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Robottikaverit ovat tulossa kouluun

Äskettäin julkaistussa Dare 2030 – Oppimisen tulevaisuuksissa –raportissa luodaan skenaarioita siitä, millaista oppiminen on vuonna 2030. Vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia luotaessa on tärkeää tunnistaa keskeiset ajurit, globaalit megatrendit, jotka muokkaavat yhteiskuntaamme kaikilla osa-alueilla halusimme sitä tai emme.

Seitsemän nimettyä kehityssuuntaa ovat keskinäisriippuvuus, jakamistalous, ilmastonmuutos, heimoutuminen, yksilöllistyminen, digitaalisuus ja automatisaatio. Esimerkiksi automatisaation suhteen Maailmanpankin arvion mukaan 55-85% maailman työpaikoista on automatisoitavissa. Tämä puolestaan vaikuttaa tulevaisuuden osaamis-ja koulutustarpeisiin. Heimoutuminen ja yksilöllistyminen taas liittyvät yksilöiden kasvavaan tarpeeseen määritellä indentiteettinsä yhteisöjen, elämäntavan ja tekemiensä valintojen kautta. Koulutuksessa tämä tarkoittaa oppimisen personointia, vaikka oppiminen voi olla kollektiivista määräytyvät sisällöt viime kädessä yksilön tarpeiden ja tavoitteiden mukaan.

Tutkimuksen tuloksena kuvattiin neljä mahdollista koulutuksen tulevaisuutta jotka nimettiin termeillä Teho, Turva, Tori ja Tekno. Mikään kuvatuista tulevaisuuksista ei todennäköisesti toteudu sellaisenaan, toisaalta erilaisten skenaarioiden tavoitteena onkin herättää keskustelua ja pohdintaa tulevaisuuteen luotaavia päätöksiä tehtäessä. Skenaariosta ja katsantokannasta riippuen tulevaisuuden valoisuus vaihtelee mutta selvää näyttäisi olevan se, että se on merkittävästi erilainen kuin nykyisyys.

Mikä sitten muuttuisi? Mahdollista voisi olla vaikkapa se, että koulutusjärjestelmä rakentuu tilaaja-tuottaja-mallin varaan ja globaalit koulutustoimijat valtaavat pääosan koulutusmarkkinoista. Toisen skenaarion mukaan taas ensisijaisia julkisen koulutustarjonnan korvaajia ovat jakamistalousteen perustuvat pienyhteisöt, jotka tuottavat koulutusta jäsenilleen. Kolmannen tulevaisuuskuvan mukaan julkisten koulutuspalveluiden tuottamisesta luovutaan. Oppijat kiinnittyvät yhteiskuntaan virtuaalisten yhteisöjen kautta ja oppimista tapahtuu kaikkialla aidoissa ympäristöissä oppimisvalmentajan tukemana ja teknologian avustamana. Tuo oppimisvalmentaja voisi olla robotti, joka väsymättä analysoi ja antaa palautetta oppimisesta. Neljäs skenaario kuvaa teknologian hyödyntämistä vielä tätäkin laajemmin.

Tulevaisuuden ennustaminen on myös tulevaisuuden tekemistä. Koulutus ei voi ajopuuna seurata ympäröivän yhteiskunnan muutosta vaan reagoiden luotava oma tulevaisuutensa. On hyvinkin todennäköistä että suurintakin rohkeuttamme tällä hetkellä kuvaavat päätökset eivät kymmenenkään vuoden kuluttua enää kovinkaan rohkeilta näytä. Suuren filosofin Matti Nykäsen sanoin, ”Huominen on aina tulevaisuutta”.

 

Esa Viklund

kehittämispäällikkö

Savonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*