Ilkka Remeksen viimetalvisessa kirjassa Suomea kohtaa talvinen sähköttömyys, jossa valot sammuvat, lämpö katoaa ja tietokonepohjaiset järjestelmät eivät toimi.
On toimintoja, joissa riskejä osataan ennakoida. Niitä sanoitetaan ja treenataan kuinka toimitaan, jos joku riski toteutuu. Sähkönsaannin turvallisuuteen liitetään termit riskien tunnistaminen, jatkuvuudenhallinta ja häiriöiden sietokyky.
Nuo käsitteet ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa ja ne pitäisi ajallisesti ajatella niin, että riskit ennakoidaan etukäteen, jotta jatkuvuus voidaan turvata. Jos kuitenkin jotain sattuu niin toimintaa pitäisi pystyä jatkamaan häiriöstä huolimatta.
On toimintoja, joissa myös sähkötöntä jatkuvuutta pidetään itsestään selvyytenä ja häiriöiden sietokyky on varmistettu monin eri tavoin. Esimerkkinä vaikkapa vesihuolto tai sairaala. Näissä molemmissa riskit, jatkuvuus ja häiriöiden sietokyky kytketään vahvasti yhteen. Ja hyvästä syystä, mutta molemmille sähköttömyys olisi silti varsin haastava.
Perustuslain mukainen perusoikeutemme opetukseen ei saa estyä tai kokonaan loppua vaikka meillä olisi millainen kriisi yhteiskunnan toiminnoissa tai yhteisössä. Sähkötön Savonia kestää hetken sähkökatkot, mutta viikkoja jatkuva sähköttömyys kuulostaa kyllä mahdottomalta ajatukselta.
Toki opetus, kuten muukin toiminta, voidaan hetkeksi keskeyttää, mutta mitä siten kun sähköttömyys jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Jossain vaiheessa päädymme antamaan opetusta poikkeusoloista huolimatta ja ei se tietenkään helppoa olisi.
Kun ei olisi valoa, lämpöä eikä tietokoneita korostuisi se mitä kirjoihin on kirjoitettu. Opettajat joutuisivat korvaamaan sähköisen oppimateriaali kirjoilla tai itse omaan päähänsä oppimillaan asioilla ja opiskelija vaihtamaan älypuhelimen ruutupaperiin. Luokkaopetuksessa menetelmänä olisi perinteinen leuka-liitu-metodi.
Riski sähköttömyyteen on onneksi pieni, mutta haastaa meidät ihan hyvienkin perusasioiden äärelle. Onneksi riski sähköttömyyteen on pieni ja luottamus yhteiskunnan sähköturvaa suuri.
Seppo Lyyra
Savonia-ammattikorkeakoulun turvallisuuspäällikkö
Matti Niemi
Ilman sähköä nykyaikaisen kiinteistön ylläpito ja opetuksen järjestäminen on täysin mahdotonta.
Sähkötöntä opiskelua on suhteellisen turha harjoitella, koska se ei ole vaihtoehto.
Pelkkä tietojärjestelmien toimimattomuus keskeyttää opetuksen. Lähes kaikki materiaali on koneilla. Entäs etäopiskelu, johon on enenevässä määrin menty? Lähetelläänkö kirjeitä, vai kuinka?
Tilapäisiin katkoksiin on varauduttava korvaavilla järjestelmillä ja varavoimalla.
Ei paluulla ”kivi ja kirves” -aikaan.